Taukovihko

Minkälainen peruskoulu olisi, jos se pitäisi kehittää nyt? (osa 1)

Minkälainen peruskoulu olisi, jos se pitäisi kehittää nyt? (osa 1)

 

Tämä on kysymys, joka usein kysytään, jos jotain haluttaisiin uudistaa. Toki se on teoreettisuudessaan jopa absurdi kysymys, koska esimerkiksi peruskoulun tai sen edeltäjien kohdalla käytännössä jokaisella on jo olemassa joku kokemus. Ja meidän on ihan tosi paljon vaikeampi muuttaa tai kuvitella muuttavamme asioita, joista meillä on kokemus. Varsinkin kun se kokemus on monella vielä muovannut minäkuvaamme erittäin paljon. Onhan meillä paljon ihmisiä, joiden mielestä se 70-luvun opettajan luokan edestä toistama "Hauki on kala" -litania oli ainoaa todellista ja toimivaa opetusta ja kuinka kuri ja järjestys saivat jokaisen pysymään ruodussa. Oikeastihan kaikki eivät pysyneet ruodussa, mutta nostalgia kultaa muistot tässäkin tapauksessa.

 

Minkälainen joku asia olisi, jos se kehitettäisiin nyt? Jos meillä ei olisi peruskoulujärjestelmää tai ylipäänsä koulutusjärjestelmää ja sellainen pitäisi kehittää? Olisiko se todella samanlainen teollisen vallankumouksen jälkeläinen vai jotain aivan muuta? Aikanaan nuorena opettajana VESO:ssa tähän joutui vastaamaan. Koska oli lauantai, tiesin jo kaikesta kaiken ja tiesin, että Vesot ylipäänsä ovat ihan turhia, en jaksanut ottaa kantaa koko asiaan oikein millään tavalla. Lisäksi oli darra. 

 

Mutta onhan se äärimmäisen mielenkiintoinen kysymys, varsinkin kun on nyt oppinut ettei sittenkään tiedä jo ihan kaikesta kaikkea edes opettajuuden suhteen. 

 

Tuli niin isoja ajatuksia, että pitää laittaa niitä moneen postaukseen. Tähän ensimmäiseen tulee vaan nopeasti listattua kymmenen perusajatusta, joita sitten availee myöhemmin. 

 

1) Maailma ja opetussuunnitelmat joustavat. Oppilaat aloittavat koulun omalla opintosuunnitelmalla ja etenevät yksilöllisesti. Peruskoulun opetussuunnitelman keskeiset osat on mahdollista suorittaa jopa muutamassa vuodessa tai vaihtoehtoisesti edetä ryhmämuotoisesti oppilaan oman oppimistahdin ja kiinnostuksen mukaan.

 

2) Koulut alkavat ja loppuvat eri aikoihin. Uudessa peruskoulussa voitaisiin kiinnittää huomiota niinkin yksinkertaiseen hyvinvointiin ja terveyteen liittyvään asiaan, kuin koulun alkamisaika. Meillä olisi aamu- ja iltapäiväryhmiä tai jopa mahdollisuus opiskella osa opinnoista etämuotoisesti ja itsenäisesti.

 

3) Yhteisöllisen oppimisen ja yhteistyön vallankumous. Uusi koulu kannustaa yhteistyöhön, yhteisölliseen oppimiseen ja oppilaiden keskinäiseen toimintaan. Vertaisarviointi, vertaisoppiminen ja vertaisopettajuus olisivat tärkeässä osassa koulussa, joka tunnistaisi nykymaailman verkostoitumisen ja yhteistyökykyjen tarpeet.

 

4) Taito-, tiede-, taide-, ja teknologia-aineet opetuksen keskiössä. Maailma muuttuu nopeammin kuin opetussuunnitelmat ja yleissivistys on asia, joka opettaa lähinnä yhdistämään oikean selityksen oikeaan laatikkoon yhden kokeen ajan. Ymmärrys teknologian ja tieteen perusteista yhdistettynä kädentaitoihin, taiteeseen ja talousasioiden perusteisiin olisivat yksi opintokokonaisuus, joka olisi uuden koulun tärkeimpiä osia. 

 

5) Kieli- ja kulttuurikasvatus rakentavat omaa identiteettiä. Oman kielen tuntemus, tuottaminen ja itsensä ilmaiseminen mahdollisimman monin tavoin ovat rakennuspalikoita, jotka mahdollistavat paljon enemmän kuin pelkkä nykyinen äidinkielen ja kirjallisuuden hallinta. Draama, sosiologia ja vapaavalintaiset, monipuoliset vieraiden kielten ja kulttuurien opinnot mahdollistaisivat sellaisen sukupolven kasvun ja työkalut, joka veisi itsensä ja maan mihin tahansa suuntaan, mihin maailma ikinä on menossa.

 

6) Harrastustoiminta on osana koulun arkea. Koulupäivä on Suomessa lyhyt. Kuitenkin oppilaiden vapaa-ajan määrä on melko pieni, kun mukaan lasketaan erilaiset harrastukset ja aktiviteetit. Jopa alle kymmenvuotiaita roudataan jopa puolen tunnin matka yhteen suuntaan harjoituksiin iltakymmeneltä sinne samalle koulun hallille, joka on tyhjillään pahimmillaan kahdesta kuuteen ennen ensimmäisiä hallivarauksia. Uusi peruskoulu olisi luonnollinen paikka opiskella, mutta myös harrastaa monipuolisesti.

 

7) Yritykset, yhteisöt ja koulu muodostavat paikallisen ja kansallisen kokonaisuuden. Oppilaat tutustuvat, harjoittelevat ja kokeilevat työtä, yrittämistä, tutkimusta, taiteen- ja liikunnanalan ammatteja ja kaikkea maan ja taivaan väliltä aktiivisesti ja suunnitelmallisesti. Oppilaan oma mielenkiinto ja osaaminen huomioidaan osana harjoitteluja ja tutustumisia. Yritykset ja työelämä eivät ole irrallaan koulusta vaan koulu on kiinteä ja toimiva osa yhteisöä.

 

8) Jokainen intohimo on yhtä arvokasta. Urheilijoita kannustetaan urheilemaan, taiteilijoita tekemään taidetta, koodaajia luomaan digitaalisia teoksia. Koulu yhdistää eri-ikäiset ja eri taustoista tulevat intohimojen, mielenkiintojen ja motivaation kautta. Rakkaus matematiikkaan tai historiaan on yhtä arvokasta kuin sama tunne pianonsoittoa tai jääkiekkoa kohtaan. Koulu tukee oppilaita jo nuoresta lähtien siinä mitä he tavoittelevat.

 

9) Yleissivistävät ja humanistiset opinnot tekevät yksilöistä omanlaisiaan. Uudessa peruskoulussa yleissivistävät oppisisällöt ja humanistiset aineet tukevat oppilaan kehitystä omaksi itsekseen. Historia, filosofia, psykologia ja yhteiskuntaoppi ovat sisältöjä ensimmäisestä luokasta lähtien. Uskonnonopetus tapahtuu omien kirkkojen ja uskontokuntien toimesta koulun tiloissa harrastuksenomaisesti oppilaiden ja vanhempien oman mielenkiinnon mukaan. Oppilaat ovat luontevasti mukana päätöksenteossa ja osana lähidemokratiaa ja kunnallispäättämistä. Kunnalliset ja paikalliset yhteisöt ovat mukana tukemassa humanististen aineiden oppikokonaisuuksia.

 

10) Motivaatio, mielekkyys, intohimo ja oppilaan oma polku ovat ne tärkeimmät palikat, joiden päälle koulu rakentuu. Maailman vauhti ja moninaisuus ovat sellaiset, että massojen liikutteluun ei yksinkertaisesti ole varaa. Jokainen yksilö on tärkeä juuri omana itsenään. Jokainen, joka peruskoulun jälkeen on löytänyt itsestään vahvuuksia, keinoja kohdata itsensä, toisensa ja maailman sekä itsenäisyyttä ja itsetuntoa on tärkeämpää kuin yksikään kympin tai ysin todistus.

 

 

Utopiaa? Haihattelua? Teoreettista unelmaa? Höttöä?

 

Varmasti ihan kaikkia noita. Silti peruskoulu on paikka, jossa meidän pitäisi pystyä luomaan ihmisistä jotain sellaista, jota he itse ovat. Meidän pitäisi pystyä tukemaan, ohjaamaan ja kyllä, myös kasvattamaan lapsia ja nuoria maailmaan, jota ei vielä ole. Kaikki mitä me teemme on omanlaistansa utopiaa. Joka viikko tulee päiviä, jolloin opettaminen on höttöä ja unelmaa. 

 

Seuraavat postaukset onkin paljon vaikeampia, kun pitää avata sitä höttöä ja unelmaa sellaiselle tasolle, josta siitä voisi poimia asioita tulevaisuuteen ja vaikka tähänkin päivään.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Risto Laine

Naturee voisi mielestäni opettaa huomattavasti enemmän, koska se voittaa nurturen 100-0 ;)

Käyttäjän DanielMalinen kuva
Daniel Malinen

Jos lapset voisi suorittaa peruskoulun jopa kahdessa vuodessa eli jo 9-vuotiaanaa niin mihin hän käyttää sen ajan ennenkuin täyttää 18, aktiivisesti työelämään niin kuin täysi-ikäiset tänäpäivänä?

Käyttäjän Taukovihko kuva
Timo Kilpiäinen

Keskeiset ja pakolliset osat voisi suorittaa parissa vuodessa. Sen jälkeen voisi jatkaa opintoja kohti sitä työelämää tai vaikkapa panostaa omaan harrastustoimintaan ja valinnaisiin opintoihin. Viisitoistavuotiaana voi jo saada palkkaa ja yrityksen perustaa nuorempikin yhdistystuen avulla.

On hullua, että meillä pyöritetään valtavallee opiskelijamäärälle nykyisiä opsin sisältöjä yhdeksää tai useampaa kertaa kun voisivat opiskella paljon muuta.

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

Noin välkky kaveri jatkaisi todennäköisesti yliopistossa ja väittelisi teini-ikäisenä. Tätähän on tapahtunut ennenkin. Minun kanssani samoilla matikan luennoilla kävi 19-vuotiaana väitellyt Jussi Ketonen, joka taisi silloin olla suunnilleen 15-vuotias.

Käyttäjän Taukovihko kuva
Timo Kilpiäinen

Tämä on ihan totta. Valitettavasti vaan suurin osa ihmisistä ei edes tiedä, että peruskoulun saisi nyt suorittaa nopeammin. Se on kuitenkin iso byrokraattinen ja hallinnollinen homma lähteä siihen rumbaan tai vaatii kotiopetuksen.

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Koulun idean taustalla voisi olla - pehmeämmän filosofian mukaan parhaimmillaan - "kasvuun saattaminen". Kyse on siis koulun asemasta. Mehän opimme aina ja kaikkialla - jopa koulusta huolimatta.

Sen sijaan idea koulusta ikään kuin lapsen kasvun keskiössä heijastelee enemmänkin ajatusta, johon sisältyy ihmisen tietty hallitseminen, ohjaaminen, muokkaaminen, osin pakottaminenkin. Tavallaan kyse on vallankäytön ideasta: joko primääristi ylitse ihmisen (ns. power over) tai yhdessä (power with).

Näitä kaikkia saattaa toki reseptissä olla, mutta niiden kyseenalaistaminen aika ajoin ei olisi yhtään pahitteeksi: Miten kireä koulun roolin halutaan olevan? Koulun elämää on ulkopuolelta säädelty levottomasti ja moni onkin toivonut työrauhaa ja pitkäjänteisyyttä - ei jatkuvaa kasvatustieteiden generoimien, vaihtuvien muoti-ilmiöiden tuputtamista.

Kyse on tavallaan, yhtä sanaa käyttäen, vallankäytöstä: kuka tai mikä saa olla ihmismielen insinöörinä varhaisvuodet - ja millä oikeudella tai perusteella?

Lapsille, perheille, ihmisille koulu ei välttämättä ole kaiken keskipiste, vaikka siellä "joutuu olemaan" suuren osan valveillaoloajasta. Ihmisten päiden sisällä näin asia lienee ollut akaisemminkin, vaikkei siitä hälyä pidetty. On merkittävä kysymys, halutaanko koulun hallitsevan koko elämää ja onko se edes suotavaa: harrastuksia, suuntautumista, intohimoja jne.
---
Vein OKL-oppilaitani usein ULOS yliopistolta. Kun kävimme musiikkiopiston orkesteriharjoituksissa, moni nuori opekandidaatti ihmetteli: "Miten ihmeessä nuo lapset kykenivät, ilman häiriköintiä, keskittymään Tshaikovskiin noin kauan ja kunnioittamaan toisiaan ja orkesterin harjoittajaa!?"

Turku flharmonian harjoitusten jälkeen tuli kysymyksiä: "Soittaaks noi farkuissa?" ja "Miten ihmeessä ihminen voi tuollaista tehdä?", kun Matti Raekallio soitti Rahmaninovin pianokonserttoa.

Eräs peruskoulun seiskaluokkalainen kysyi, havaittuaan minun liikkuneen jäähallissa: "Näkikö opettaja, että mä olin maalivahtina?" - No, näinhän minä. Se oli mahtavaa. :-)

Käyttäjän Taukovihko kuva
Timo Kilpiäinen

Tuo ensimmäinen kappale on se, joka eräältä meidän OKL-proffalta on jäänyt mieleen. Että oppilaat kyllä oppii asioita meistä huolimatta ja koulusta huolimatta.

Hyvää pohdintaa ja hyviä ideoita ja ajatuksia. Kiitoksia :)

Toimituksen poiminnat