Taukovihko

PISA-romahduksen syiden kuva leviää netissä - pohdiskelua osa 2

PISA-romahduksen syiden kuva leviää netissä - pohdiskelua osa 2

 

 

 

Tästä kuvasta tuli eilen kirjoiteltua jonkin verran. Lähinnä pohdiskelin niitä oikeita syitä (joista tosin maahanmuuttajien yliedustus minulle korjattiin hetimiten), joista tämä PISA-tuloksen heikkeneminen on johtunut tällaisen nuorten syyttelyn sijaan.

 

Kuva on siis Ari Uotilan Opettaja-lehteen vuonna 2013 lähettämä listaus niistä asioista, jotka hänen mielestään ovat syynä Suomen koulujen PISA-tuloksen heikkenemiseen, ilmeisesti erityisesti matematiikan osalta, jossa tiputus on ollut huomattavinta. 

 

On helppo syyttää nuoria ja opiskelijoita kaikesta. On helppo ratkaisu haukkua motivaatioita, kyvykkyyttä, asennetta, vanhempia, byrokratiaa ja niin edelleen. Se on helppoa. Se ei kuitenkaan ratkaise yhtään mitään. 

 

Vili Niinikivi kirjoitti jo vuonna 2013 hyvän setin US-Puheenvuoroblogiin ja osan ajatuksista jaan hänen kanssaan täysin. Ajattelin kuitenkin kirjoittaa auki myös omat ajatukset, koska eivät eiliseen pohdintaan mahtuneet.

 

Mennään järjestyksessä.

 

1. Työnteon kulttuuri on hukassa.

 

Nuoret eivät koe koulun järkijättöisen pulpetissa istumisen kouluttavan ja opettavan tähän maailmaan ja tähän aikaan. Peruskoulu on satavuotinen jäänne, jonka toimintatavat eivät vastaa tätä maailmanaikaa. Meidän pitäisi tuoda peruskoulun opetustavat ja toimintatavat uudelle vuosituhannelle.

 

2. Edetään suurissa ryhmissä heikoimpien ehdolla.

 

Tämä pitää paikkansa. Miksi sitten näin tehdään? Miksei edetä oppilaiden henkilökohtaisen osaamisen tahtiin? Mikään malli ei pakota meitä etenemään aukeama kerrallaan tai sivu kerrallaan. Mikään laki ei pakota antamaan opiskelijoille samoja tehtäviä joka hetki. Meidän pitäisi pyrkiä pikkuhiljaa kohti henkilökohtaisia oppimispolkuja ja henkilökohtaista arviointia massan liikuttelun sijaan.

 

3. Osa ei hallitse suomen kieltä riittävästi.

 

Tämäkin pitää paikkansa. Meidän pitäisi tukea sellaisia oppilaita, joilla Suomi ei ole vahvana erityisen tarkasti. Olen itse ollut jo pidempään sitä mieltä, että meidän valmistavien luokkien järjestelmä ei todennäköisesti ole se paras tapa integroitua kouluun ja oppia kieltä. Voitaisiin ainakin kokeilla jonkinlaista suoraa integraatiota pilottimielessä.

 

4. Kuria ei ole. 

 

On opettajasta kiinni mitä hän tarkoittaa kurilla. Tarkoittaako se tässä yhteydessä sitä, että ei osata pitää turpaa kiinni ja persettä penkissä, kuten tekstin yleisilmeestä tekisin rohkean päätelmän tähän suuntaan. Ehkä kannattaisi kokeilla innostavuutta ja rohkaisua autoritaarisen kansakoulukurin sijaan, edes satunnaisesti?

 

5. Ketään ei käytännössä jätetä luokalle.

 

En tiedä mitä luokalle jättäminen auttaa PISA-tuloksiin. Luokalle jättämisen tehosta on ristiriitaista tietoa, joten en osaa ottaa siihen varmaa kantaa. Listauksessa jätetään kuitenkin näppärästi huomiotta se, että meillä on nykyään monessa kunnassa käytössä kymppiluokkajärjestelmä, jolla pyritään auttamaan oppilaita jatko-opiskeluun pääsyssä. Tämä on korvannut luokallejättämistä monessa tapauksessa nimenomaan yhdeksäsluokkalaisilla.

 

6. Kouluun tullaan, kun herätään.

 

Ehkä meillä olisi syytä pikkuhiljaa siirtää koulun alkamisajat sellaiksi, jollainen muukin ympäröivä maailma on. Kahdeksalta alkava koulu sopii varmasti osalle ihmisistä, mutta meillä on aika vahvaa dataa siitä, että se ei ole paras vaihtoehto. Yksittäisen oppilaan tapauksessa taas oikea tapa on tehdä yhteistyötä kuraattorin, vanhempien ja muiden lapsen asioita käsittelevien vastuullisten aikuisten kanssa yleistämisen sijaan.

 

7. Numerot annetaan noin kaksi numeroa yläkanttiin.

 

Ja kenenkähän vika tämä on? Opettajat tekevät arvioinnin. Ehkäpä voitaisiin siirtyä myös numeroarvioinnista pois. Sen ainoa tehtävä kun on kuitenkin arvottaa oppilaita vertaisryhmän sisällä sen sijaan, että arvioitaisiin oppilaan taitoja subjektiivisesti. 

 

Arvioinnista olen kirjoittanut itse aiemmin täällä ja paljon minua paremmin Korhosen Teemu täällä

Eli siirrytään pois numeroarvioinnista oikeasti henkilökohtaisen koulupolun ja osaamisen arviointiin ja suorittamiseen.

 

8. Pettymyksiä ei kestetä.

 

Jaa-a, mitenhän tähän nyt reagoisi. Opettaja kun kirjoittaa aiemmin, että annetaan numerot kaksi numeroa yläkanttiin ja seuraavaksi kirjoittaa ettei pettymyksiä kestetä. Tulee mieleen sellainen henkinen ristiriita omien tekojen ja ahdistumisen välillä. 

 

9. Vanhemmat syyttävät opettajia lapsen heikosta menestyksestä.

 

Opettajan pitää kyllä kestää se, jos vanhempien palaute on tämänkaltaista. Opettaja on työssään virkamies ja tekee varmastikin suurimmassa osassa tapauksista parhaansa. Kyllä meissä opettajissakin on huonoja työntekijöitä nimittäin ihan varmasti. Vanhempien antama palaute on muuttunut vuosikymmenien aikana. Se pitää ihan varmasti paikkansa. Samaan aikaan kun koulutuksen merkitys on muuttunut on asenne koulua ja opettajia kohtaan myös vaihtunut. Se ei ole enää sokeaa auktoriteettiuskoa. Opettajan pitää kuitenkin olla se ammattilainen, joka kykenee toimimaan oppilaan kanssa ja oppilaan parhaaksi, vaikka vanhempien toiminta kuinka ärsyttäisi.

 

Toinen vaihtoehto on ottaa asia esiin koulun johdon kanssa ja käsitellä asia sitä kautta. Virkamiehellä on myös oikeus tehdä työnsä rauhassa. Häirintää, uhkailua tai työn estämistä ei tarvitse sietää.

 

10. Kotitehtäviä ei tehdä tarpeeksi.

 

Meillä tehdään ihan turhaan mekaanisia ja jälkikäteen arvioitavia tai kokonaan arvioimatta jätettäviä kotitehtäviä. Etukäteistehtävät, etukäteisopiskelu ja flipped classroom voisi olla kokeilemisen arvoisia metodeja. En tiedä, vaikka kyseinen Uotila käyttäisi näitä vaikka kuinka paljon. Sitä kuvaa ei vaan sellaisesta kokeilevasta tai itseään arvioivasta opettajasta ei listasta saa.

 

11. Joka päivä pitäisi olla hauskaa.

 

Ei pitäisi, mutta joka päivä pitäisi olla mielekästä. Mielekkään oppimisen ja opiskelun merkitystä taas ei voi millään korostaa liikaa. Tästä asiasta on puhunut hyvin esimerkiksi Lauri Järvisalo TEDxOtaniemessä.

 

12. Koulusta lähdetään ilmoittamatta, kun on tylsää.

 

No mitenhän siitä koulusta saataisiin muuta kuin tylsää? Muutenkin tästä listasta saa koko ajan sellaisen käsityksen, että tämä olisi jotenkin rutiinia ja suuret joukot oppilaita vaan lähtisivät pois kouluista kesken kaiken. Jos tällaista tapahtuu yhdellä työpaikalla niin työpaikan on syytä ottaa omat toimintatapansa kriittiseen tarkasteluun. Suurin osa oppilaista käy siellä koulussa ihan kaikilla tunneilla ihan normaalisti. Se ylivoimaisesti suurin osa kärsii eniten siitä, että opettajia ei kiinnosta.

 

13. Ne vanhemmat ummistavat silmänsä koko hommalta, joiden lapset ovat se suurin ongelma.

 

Näin sieltä se tuli. Lapset ovat ongelma. Lapsilla ja nuorilla ei ole ongelmia, vaan he ovat ongelma. Näin on onnistuneesti siirretty syy nuoriin, joilla todennäköisesti on ihan tarpeeksi motivaatio-ongelmia tai vaikkapa sosiaalisia ongelmia kotona ja koulussa. Kaiken tämän päälle he ovat vielä se suurin ongelma. Miksi turhaan miettimään mitä oppilaan kanssa voisi tehdä, kun kerran oppilas on ongelma, joka pitäisi vain ratkaista. Ja mielellään ratkaista pistämällä pihalle, kun ei se varmaan kuitenkaan opi, vaikka jätettäisi luokalle.

 

14. Opetusvirasto on pihalla kuin lumiukko koko hommasta. 

 

Nimetöntä virkamiestä on helppo syyttää. Opetusvirasto on tietysti syypää kaikkeen, mitä tapahtuu. Se on syypää lukujärjestyksiin, omaan jaksamiseen, omiin oppilaisiin, omiin arviointeihin, omaan työhön ja vielä omaan avioliiton tilaankin. Hemmetin opetusvirasto. Pihalla olette kuin lumiukot. Mitä tämä edes tarkoittaa? Mistä opetusvirasto on pihalla ja mitä ihmettä sen pitäisi tehdä eri tavalla? Lisätä rahaa? Ei ole viraston vallassa. Pienentää ryhmiä? Ei ole viraston vallassa. Myötäillä opettajia kaikessa? Sehän se olisi se mukavin vaihtoehto.

 

15. Tiedetään, että jälki-istuntoja ei ole pakko istua, jos ei halua.

 

Onpas. Mikäli oppilas ei suorita jälki-istuntoa tai käyttäytyy jatkuvasti epäasiallisesti voidaan tämä myös erottaa määräaikaisesti koulusta. Onko jälki-istunto toimiva rangaistusmuoto? Siitä voidaan olla montaa mieltä. Tämä väite kuitenkaan ei vain pidä paikkaansa.

 

16. Osa myöhästelee lähes joka tunnilta. 

 

Miksi näin? Miksi oppilas myöhästelee? Voidaanko asiaan puuttua? Voidaanko asiaan puuttua moniammatillisesti? Mikä syy? Tarvitsee syy-yhteyden. 

 

17. Oikeastaan ulos et voi heittää ketään, koska käytävässäkin pitäisi jonkun valvoa ulosheitettyjä.

 

Tämä on ihan totta ja epäkohta. Monessa koulussa oppilas poistetaan suoraan koulusta loppupäivän ajaksi, jos on epäilystä siitä, että hän saattaisi aiheuttaa kohtuutonta haittaa tai on olemassa väkivallan uhka. Tällöin valvontavastuu poistuu, mutta se on aika raaka toimenpide oppimisen kannalta.

 

18. Tasoryhmät poistettiin aikanaan, ja nyt erityisopetusta tarvitsevia oppilaita työnnetään takaisin yleisopetuksen ryhmiin.

 

Tämäkin on aikamoinen kärjistys. Erityisoppilaiden määrä nyt vaan kasvaa koko ajan. Se on nykyään noin 7,4 prosenttia oppilaista, kun vielä 2011 se oli 4,3 prosenttia. Kaikille ei ole paikkaa. Kyse on resursseista ja se on asia, joka pitäisi ratkaista. 

 

19. Lahjakkaille lapsille ei ole tarjolla oikeastaan mitään. 

 

Kenenhän vika se on? Listan lukijan, lahjakkaan oppilaan vai listan kirjoittajan? Opettaja on vastuussa opetussuunnitelman toteuttamisesta yhdessä kouluyhteisön ja kollegojen kanssa. 

__________________________________________________________

 

Tulipa oltua sitten oikein kriittinen. Tosiasiassa koulun kulttuuri on muuttunut. Olemme siirtyneet ajasta, jossa opettaja oli luokan edessä paasaava auktoriteetti, maailmaan jossa koulu on monelta osalta muinaisjäänne. Me emme vastaa tarpeeksi tähän maailmaan ja sen haasteisiin. Meidän pitäisi.

 

Se ei ole Ari Uotilan vika, joka on varmasti erittäin pätevä opettaja. Se ei ole muiden opettajien vika, jotka kokevat työssänsä turhautumista ja ärtymistä. Mutta se on jokaisen meidän vastuu. 

 

Meidän opettajina pitää ottaa muutos vastaan ja rakentaa sitä. Muuten ajaudumme yhä enemmän kohti sitä maailmaa, jossa koulutuksen arvostus jakautuu yhä enemmän kahtia. Jossa yhä enemmän kaksi erilaista näkemystä koulutuksen merkityksestä ja perusopetuksen paikasta ottavat yhteen.

 

Se ei auta, että syytämme oppilaita. Se ei auta, että teemme vihaisia listoja. Sekään ei monen mielestä varmasti auta, että kritisoimme samaisia listoja, kuten tämä kirjoitus tekee.

 

Minä kuitenkin yhä edelleen uskon nuoriin ja lapsiin ja tuleviin sukupolviin. Ja uskon meidän koulun kykenevän kehittymään, vaikka se välillä tuskallisen hidasta onkin.

 

Ja kyllä minä olen siellä suojatussa ja ihanassa ja ah niin vaaleanpunaisessa ja rusoposkisessa ala-asteen suojassa. En tiedä mitään yläkoulun todellisuudesta jengisotineen ja pahoinpitelyineen. Tämä kirjoitus pohjautuu kuitenkin sekä niihin keskusteluihin tuttujen yläkoulun opettajien kanssa, jotka eivät syytä oppilaita kaikesta ja niihin omiin käsityksiin muista opettajan arkeen vaikuttavista asioista. 

 

En syytä tässä yhtäkään opettajaa. Mutta tätä listaa ja sen argumentteja syytän ennen kaikkea siitä, että se siirtää syyn oppilaille. Oppilaille, joista meillä pitäisi opettajina, aikuisina ja vanhempina olla vastuu. Jos oikeasti arki on joka päivä noin hirveää, kuin tuo lista antaa ymmärtää, on asiat niin persiillään, että siihen pitää puuttua koko kunnan tasolta eikä vain työyhteisön sisällä. Silloinkin tarvitaan ratkaisuja, eikä syyttelyä.

 

Siirtyminen henkilökohtaisiin koulupolkuihin, arvioinnin muuttaminen numeroarvioinnista henkilökohtaiseen tasoarviointiin, opiskelun mielekkyyden kehittäminen uusien opetustapojen, infran ja oppimisympäristöjen avulla ja opiskelun tukeminen koko oppilaan koulupolun läpi ovat niitä isoja työkaluja, joiden avulla me voisimme tehdä tätä muutosta. Se vaatisi paljon ja siihen menee varmasti vielä aikaa. Siihen menee aikaa enemmän kuin pitäisi. Maailma juoksee koko ajan kauemmas peruskoulusta, joka on tyytynyt makaamaan paikallaan maailman parhaana. 

 

Tarvitsemme rohkeaa uudistumista ja rohkeaa tekemistä. Tarvitsemme kokeiluja, uskallusta ja mielekkyyttä. Me opettajat tarvitsemme sitä mielekkyyttä työhömme vähintään yhtä paljon kuin opiskelijat opintoihinsa. 

 

Jokainen oppilas on arvokas, jokainen opettaja on arvokas.

 

Joka päivä ei tarvitse olla hauskaa. Joka päivä pitää pystyä kokemaan merkityksellisiä ja mielekkäitä asioita.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (29 kommenttia)

Tapani Lahnakoski

Paljon hyviä asioita siinä oli, mollaamatta mitään, lisäisin yhden asian:

Pitäisi pyrkiä ongelmakeskeiseen oppimiseen. Pyritään projektien hallintaan eikä ulkoa opiskeluun. Sellaistahan elämä yleensäkin on, varsinkin tutkimus- ja suunnitteluhommissa, on alku ja on loppu ja sitten aloitetaan uusi projekti.

Annetaan oppilaille tehtävä, joka on monimutkainen ja vaatii tiedon hankkimisen oppimista myös joskus vierailla kielillä. Yleensä kyse pitäisi olla ryhmätyöstä. Opettajalla olisi toki vaativa tehtävä ohjeistuksessa ja työnjaossa, mutta pyrkiminen johonkin konkreettiseen lopputulokseen vääjäämättä lisää motivaatiota sen saavuttamiseen ja siinä sivussa opitaan erilaisia teoreettisiakin asioita.

Käyttäjän Taukovihko kuva
Timo Kilpiäinen

Olen täysin samaa mieltä. Tähän ilmiöpohjainen oppiminen pyrkii osaltansa tuomaan hiukan vastausta uusissa perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa, jotka tulevat käyttöön 2016.

Se on hyvä alku, jota pitää rohkeasti viedä eteenpäin.

Omaehtoinen, henkilökohtainen oppiminen, ryhmässä työskentely, ilmiöpohjainen oppiminen ja oppiaineiden monimuotoinen integraatio käytänteisiin ja rinnakkain on tulevaisuuden työkaluja.

Lisäksi meidän pitäisi saada tuotua työelämää, yrityksiä, yhdistyksiä ja julkishallintoa tutuksi kaikkinensa ihan kaikilla koulutuksen asteilla. Tuoda nykyistä ja mahdollisesti tulevaa arjen haastetta ja asioita opetussuunnitelman sisältöihin.

Tapani Lahnakoski

Täydellisesti samaa mieltä!

Tuo viimeinen kappaleesi oli sitä, mistä puhuin poikani yläasteen vanhempainillassa jo 90-luvun alkupuolella.
Onko sinulla keinoja viedä tätä asiaa opetushallinnon portaaseen?

Lopuksi sovinistinen kommentti, vaikka en itseäni yleisesti sovinistiksi myönnä. Koulu on mennyt kilttien tyttöjen ehdoilla, pänttääminen on tärkeämpää kuin ongelmanratkaisu ja tiedonhankkimismenetelmät. Toki omat kokemukseni ovat niin kaukaa, että siitä on varmaan kehitytty, vaikka lapsieni kohdalla en hirveää editymistä huomannutkaan.

Käyttäjän Taukovihko kuva
Timo Kilpiäinen Vastaus kommenttiin #6

Keinoja tuoda noita asioita kouluihin on, mutta se täytyy tässä vaiheessa lähteä paikallisten kokeilujen ja pilotointien kautta. Meillä on jopa menossa kehittelyvaihe eräälle tällaiselle projektille paikallisesti, mutta se on vielä konseptiasteella.

Koulu on mennyt hiljaisten ja rauhallisten ehdoilla, sen verran komppaan. Kaikki heistä eivät ole tyttöjä :) Yhä meillä on paljon luokkia, joissa hiljaisuus on hyve ja yhteistyö lunttaamista. Koko ajan kuitenkin tuntuu siltä, että niitä luokkia on vähemmän.

Pekka Heliste

Lasteni koulussa toimittiin aika useasti noin eli oppiminen oli tiedon keräämistä ja jalostamista eli aina oli menossa joku projeksti, joko yksilöpohjainen tai ryhmätyö

Yksilötyöt sisälsivät tiedon keräämisen eri lähteistä ja esseen kirjoittamisen ja sen arvioinnin . Siinä sai sitten osoittaa lahjakkuutensa ja esseestä sai tehdä niin laajan ja hyvän kuin kykeni

Ryhmätiössä taas toteutui pitkälti vertaistuki:Kun nopeimmat selvittivä asian niin he kykenivät selvittämään asian hitaammille ja kun vertainen selvitti asian niin oppimistulos on parempi kuin opettajan kautta tapahtuvassa ohjauksessa.

Suomalisessa nykykoulussa voidaan soveltaa hyvinkin erilaisia opetusmenetelmiä koulu ja opettajakohtaisesti

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Hyviä huomioita.
Istumista pitäisi välttää ja joku opettaja olikin saanut hyviä tuloksia poistamalla pulpetit.
Numeroarvostelu on näennäismittausta, pelkkää oppilaiden asettamista arvojärjestykseen. Sijalle tarvittaisiin palautetta joka antaisi oppilaalle jotain eväitä edetä ja korjata mahdollisia virheitä.
Läksyistä pitäisi luopua, koululaisen työpäivä on muutoinkin riittävän pitkä. Vanhempien velvollisuus ei ole valvoa läksyjen tekemistä. Joillekin niistä tulee painajainen. Edistyvämmät oppilaat voisivat tehdä tehtäviä itsenäisesti kun oppettaja neuvoo niitä jotka tarvitsevat tukea. Vanhempien tuesta läksyjen teossa on usein enemmän haittaa kun hyötyä.
Opettajien koulutuksessa ja soveltuvuustesteissä olisi parantamisen varaa.
En tiedä onko opettajilla jo oikeus työnohjaukseen, mutta se on ehdottoman tarpeellista jos tulee ongelmia. Peiliin katsominen ei auta, siinä ei oma käytöstään näe.

Käyttäjän Taukovihko kuva
Timo Kilpiäinen

Viitannet Maarit Korhoseen pulpettien poistajalla. Kyseinen opettaja toki sai omassa ryhmässään hyviä tuloksia, mutta onneksi meillä on Suomessa paljon muitakin opettajia kuin taikatemppu-Korhonen, jonka mielestä vain hänen tapansa toimia on juuri nyt se oikea.

Osalle opettajista sopii tämänlainen, toisille toisenlainen. Myös opettajan omaa persoonaa kannattaa kuunnella ja opettajan pyrkiä tekemään työtänsä omana itsenään ja omien vahvuuksiensa kautta. Tällainen toiminta, jos siihen kuuluu pulpettien heivaus ovesta ulos, on oikeaa. Pelkkä pulpettien heivaus sinänsä ei ole työkalu.

Numeroarvostelu on vanhanaikaista ja toimimatonta. Sen tarkoituksena oli ja on yhä edelleen juuri noita asioita, joita kirjoitat. Olen samaa mieltä.

Läksyistä olen myös suurimmaksi osaksi samaa mieltä. Niiden järkevyyttä voidaan kyseenalaistaa, mutta on olemassa myös tiettyjä asioita joihin ne sopivat. Automaatiotason saavuttamiseen perusasioissa jne. Pitää miettiä minkälaisia asioita haluamme läksyillä saavuttaa ja minkälaiset läksyt tai kotitehtävät, ennakkoon tai jälkeen, siihen voivat auttaa.

Opettajankoulutus on suuressa murroksessa ja siellä on käynnissä paljon asioita. Katsotaan miten se tulee kehittymään. Toivottavasti tulevaisuuden suuntaan.

Työnohjaukseen taitaa olla oikeus ihan jokaisella TESien mukaan toimivalla työntekijällä. Voin olla väärässäkin, mutta kyllä opettajille sitä ainakin on mahdollista saada.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

Istumispakko voi olla kidutusta, sen tiedän omalta kouluajoiltani. Silloin opetus lähinnä oli opettajan luennointia tietoaineissa.

Käyttäjän Taukovihko kuva
Timo Kilpiäinen

Joo ei omissakaan luokissa olla yleensä istuttu. Tai ne istuu, joille se on luontevaa, mutta kyllä seisomisen tai vaikka joskus sen makaamisen pitää olla mahdollisuus.

Tapani Lahnakoski

Miksi ihminen, apinat , norsut ja isonokkaiset varislinnut ovat muita älykkäämpiä ja tietysti delfiinit kuuluvat samaan sarjaan?

Niillä on jotain, joilla tehdä muutakin kuin purra ruokaa, kädet kärsät ja nokat.

Askartelu ja ruoanlaitto kouluihin heti ala-asteelta ja sitä kautta edistämään opiskelun konkretiaa ja aivotoimintaa.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield

En tiedä miten delfiinit ajattelee, mutta työkalujen käyttäminen käsillään on luonut ihmiselle ominaisen käsitteellisen ajattelun ja kielen.

Tapani Lahnakoski

Justiinsa niin. Tosin Eistein oppi puhumaan vasta viisivuotiaana ja sillä selitetään hänen käsitteellisen ajattelunsa kehittyneisyyttä. Otanta kyllä aika pieni.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #11

Sellaiseen selitykseen en usko.
Oletko nähnyt tämän vasta puhumaan oppineen Einsteinin keksimän arvoituksen?
http://natgeo.fi/tiede/albert-einstein-osaatko-rat...

Käyttäjän Taukovihko kuva
Timo Kilpiäinen Vastaus kommenttiin #12

Mun on pakko puuttua tähän internetin falsifioidun tiedon vankkumattomana vastustajana.

Einsteinin elämäkerroissa ei viitata siihen, että hän olisi oppinut puhumaan vasta viisivuotiaana. Jossain kohdin viitataataan vanhempien huoleen hitaasta puheen oppimisesta, mutta tätä ei liitetä mihinkään tiettyyn ikään. Parivuotiaan Einsteinin isovanhemmat kuvasivat tätä idearikkaaksi ja mielikuvituksekkaaksi, jotka viittaavat siihen, että hän kykeni tuomaan asioitaan esiin myös verbaalisesti. Kahden ja puolen vuoden iässä hänen todetaan kysyneen siskoltaan asioita. Toki nämä ovat vain elämänkertureiden tekstejä, mutta mitään todisteita myöhäisestä puheen oppimisesta ei ole.

Einsteinin arvoitus taas ei mitä todennäköisimmin ole Einsteinin eikä myöskään Lewis Carrollin käsialaa, vaikka kummallekin se on osoitettu netissä. Ei tiedetä, kuka arvoituksen on alunperin tehnyt, mutta mikään ei osoita sen olleen Einsteinin tekosia.

Nämä ovat asioita, joista minun on aina ihan pakko nillittää, väärät nettitiedot ja sitaatit. Pahoittelen tätä pakonomaista tarvetta en voi sille mitään.

Tapani Lahnakoski Vastaus kommenttiin #14

Älä pahoittele, ihan perusteltua tietoa varmaan. Oma muistikuvani Einsteinin puhekyvystä on kyllä jo kauan ennen nettiaikaa, en muista mistä. Huuhaa-tietoa on kyllä levitetty maailman sivun, netti ei ole edes siinä pahin.
Joskus huuhaa-tieto oli jopa ainoaa hyväksyttyä. Pahoin pelkään että joiltain osin on vieläkin.

Käyttäjän MargaretaBlafield kuva
Margareta Blåfield Vastaus kommenttiin #14

Ihan hyvä oikaista väärää tietoa. Kiitos siitä. Tuntuikin erittäin epäuskottavalta, että joku olisi oppinut puhumaan ja keksimään tuollaisen arvoituksen samaan aikaan.
Linkki johtaa suhteellisen arvostettuun julkaisuun. Ehkä Einstein on ratkaissut tällaisen arvoituksen jo viisivuotiaana?

Jukka Mäkinen

Edelleenkin suurin syy "romahdukseen" on tutkimukeen tarkoituksella valittujen koulujen painotus. Aikoinaan tutkiskelin asiaa, ja vaikka tuloksissa oli "kompensoitu" mahanmuuttajien ja ruotsinkielisten ylisuuri otanta, kokonaisuutena normaaliotos ns. hyviä kouluja jäi paljon pienemmäksi ja valinta painottui ns. huonoihin kouluihin, joissa myös kantikset kärsivät mamujen aiheuttamasta häiriöistä ja opetuksen tason laskusta.

Ainahan on tiedetty, että ruotsinkielisten tulokset ovat jatkuvasti huonompia kuin suomenkielisten. Mistä tämä sitten johtuu, on mielenkiintoisempi aihe. Resursseja oppilasta kohden ruotsinkieliset saavat paljon enemmän kuin suomenkieliset. Luokkakoko on yleensä pienempi jne jne. Onko sitten kyseessä kieli? Ruotsinkielisellä voi mennä paljon kauemmin oppia sujuvasti lukemaan ja kirjoittamaan, kun se tavallisella suomenkielisellä kestää pari viikkoa - pai kuukautta siitä kun asian jujun tajuaa. Vai ovatko suomenkieliset vaan älykkäämpiä?

Miksi sitten tällainen painotettu valinta tehtiin?
Jotta virkamiehille syntyisi jonkinlainen käsitys siitä mitä kasvava maahanmuutto tekee koulutuksen tasolle.

Odotellaan nyt rauhassa seuraavan normaalin PISA-tutkimuksen tuloksia.
Se että jotkut 12 tuntia päivässä huipputreenatut Shanghain eliittikoulujen robottikoululaiset pärjäävät suomalaisia paremmin, ei ole ongelma. Päinvastoin, hälyttävää olisi jos suomalaiset koululaiset olisivat samanlaisia.

Suurempana ongelmana pidän opettajan ammatin naisistumista, ja tämän aiheuttamaa feminististä arvomaailmaa. Pojat tarvitsevat tietyn määrän kuria ja joukkuehenkeä murrosiässä, ja siihen nykysääntöiset akkavaltakoulut eivät pysty.

Ennustan että poikakoulut tulevat takaisin. Yksityisinä jos ei muuten.

Käyttäjän Taukovihko kuva
Timo Kilpiäinen

No tutkimuksen perusteellahan äidinkielenään suomea puhuvat eivät juurikaan kärsi suuresta maahanmuuttajamäärästä. Siitä on aika paljon tutkimusdataa. Joten siltä osin tuo väitteesi ei kestä tarkastelua.

Painotettu valinta tehtiin juuri siksi, että saataisiin tietää maahanmuuttajaoppilaiden osaamisen tasoa PISA-kokeen kautta. Ei siinä ole mitään ihmeellistä, epäilyttävää tai erikoista. Se tehtiin nimenomaan, jotta saadaan tietää maahanmuuttajaoppilaiden osaamista. Se on aika hyvin avattu siellä tuloksissa ja tulkinnoissa.

Haluaisin tietää miten olet itse asiaa "tutkiskellut", jos kerran pystyt jotenkin tekemään tuollaisia päätelmiä. Meillä kun on kuitenkin tutkittu koulujen tasa-arvoisuutta ja nimenomaan maaseudulla, jossa on huomattavasti vähemmän maahanmuuttajia kuin suurten kaupunkien kouluissa, ovat oppimistulokset heikompia.

Kaksi viimeistä kappalettasi taas on ihan soopaa, joten en jaksa niihin takertua.

Jukka Mäkinen

"Haluaisin tietää miten olet itse asiaa "tutkiskellut", jos kerran pystyt jotenkin tekemään tuollaisia päätelmiä."

Ei ollut oma päätelmä, joku opetusministeriön virkamies tms. toi asian esille.

Nimenomaan sen että ns. hyvien(=jatkuvasti hyvin menestyvien) koulujen osuus jäi normaalia pienemmäksi, koska piti saada mamukouluja ja ruotsinkielisiä normaali suurempi otos. Tämä näkyy suoraan myös suomenkielisten jakaumassa, jolloin kello siirtyy vasemmalle.

Iso kalja vetoa, että poikakoulut tulevat.

Käyttäjän Taukovihko kuva
Timo Kilpiäinen Vastaus kommenttiin #25

Eli asian tutkiskelu muuttuikin nimettömäksi virkamiehen esille tuonniksi. Tuosta otan vielä mielelläni linkin tm. jotta pystyy itse selvittämään saman asian.

Jukka Mäkinen Vastaus kommenttiin #26

Sitähän tutkiskelu on, eri lähteiden plaraamista, eikä mitään akatemian ohjesääntöjen mukaista virallista tutkimusta killirusetti kaulassa.

Kuten sanoin, aikoinaan asiaa tukiskelin, enkä siten tietenkään laittanut mitään linkkejä muistiin, koska ei ollut mitään syytä. Etsimällä löytää. Silloin se oli helppoa kun asia oli ajankohtainen, nyt voi olla vaikeampaa, mutta jos asia todella kiinnostaa, nii uskon että tieto on vielä netin syövereissä. Minä en enää jaksa, vain siksi että Kilpeläinen ei itse osaa. Ai niin, kyllä sillä virkamiehellä muistaakseni oli nimikin, jos tuo nyt edes oli virkamies. Voip olla että oli opettajakin, joka tapauksessa joku, joka oli kuviossa mukana, ja jolla oli pääsy aineistoon.

Käyttäjän Taukovihko kuva
Timo Kilpiäinen Vastaus kommenttiin #28

Niin no sitten on vaan vähän vaikea luottaa tuohon itse nähtyyn ja itse tiedettyyn, kun ei ole mitään lähdemateriaalia.

Jukka Mäkinen Vastaus kommenttiin #29

Eihän tässä sinun luottamusta vailla olla. Jos asia sinua oikeasti kiinnostaa, niin tieto on varmaan edelleenkin saatavilla, ellet sitten ole niin uusavuton että kaikki pitää tuoda valmiiksi eteen.

Jukka Mäkinen Vastaus kommenttiin #29

5 sekunnin google-haulla tuli esimerkiksi tällainen, jossa asiaa pohditaan

http://www.soininvaara.fi/2013/12/08/vaikuttiko-na...

Tietenkin lausunnon luotettavuus joutuu koville, kun lausuja on vihreä ja kansanedustaja, mutta tilastotieteilijänä Soininvaara on ilmeisesti ammattilainen. :D

Käyttäjän Taukovihko kuva
Timo Kilpiäinen Vastaus kommenttiin #31

Hyvä googlehaku sinänsä.

Tokihan Soininvaara ei itse asiassa tue väittämääsi siitä, että suomea äidinkielenään puhuvat "kantikset" kärsisivät jotenkin maahanmuuttajien mukanaolosta. Sen mainitsee kommenteissaki ihan erikseen.

Mutta ei siinä mitään hyvä googletus silti.

http://www.hs.fi/m/kotimaa/a1386558952738

Käyttäjän SibilYanev kuva
Sibil Yanev

Hyvä kirjoitus , Timo. Ja hyviä pointteja. Haluaisin kysyä mitä mieltä olet ihan käytännön tason ongelmista, jonka esitän. Asun Itä-Helsingissä (Vuosaaressa) ja kaveriporukassa on jonkin verran opettajia, jotka toimivat Itä-Helsingissä. He yleensä toteavat, että opetussuunitelmaa on mahdotonta seurata yleensä kolmesta syystä : (1) suomenkielen taito on maahanmuuttajatastaisten joukossa heikko, jolloin suomalaistenkin äidinkielen opetus jää alla tavoitetasoa, koska aika ei yksinkertaisesti riitä opettamiseen (2) kulttuurilliset tekijät vaikeuttavat opettamista, jos opettaja on nainen, koska osalle lapsille on opetettu, ettei naista tarvitse kuunella eikä hän voi toimia auktoritäärisessä asemassa (3) yhteys vanhempien kanssa ongelmatapuksissa on olematan joko kielen tai kulttuurin takia.

Itse tulin Suomeen 10-vuotiaana ja olen mielestäni kotouttunut melko hyvin. Opiskelin juurikin Vuosaaressa ala-asteella ja yläasteella. Sosiaalisektori ja kototutumispolitiikka eivät ole yhtään edesauttaneet kotouttamista. Pikemminkin näen, että onnistuneen kotouttamisen takana ovat näitä tekijöitä: (1) vanhampiani olivat korkeastikoulutettuja ja työelämässä (2) luokassa ulkomaalaistaustaisten lasten suhde oli alle 15% = ryhmäkunnioitus säilyi luokassa (3) harrastustoiminta (jalkapallo ja musiikki) kotoutti eniten juurikin kun ajatellan kieltä ja kulttuuria (4) minulla ei ollut vaihtoehtoista vöestönkulttuuria , johon turvautua ja kotouttaminen oli "pakoitettu" hyvällä tavalla.

Koulun aikana koin paljon rasismia ja syrjintää, mutta se liittyi lasten ryhmäkäyttäytymiseen eikä varsinaisesti epäonnistuneeseen koulutuspolitiikkaan. Nykyinen Helsinki on erittäin suvaitsevainen siihen menneessä ja ärsyttää suunnattomasti, kun jatkuvasti käytetään rasismi-terminologiaa väärin. Aitoa rasisismia kokeneena tämä on erittäin loukkaavaa. Tarkoitan tilannetta, jossa rasismia käytetään synonyymisesti leimaamisen ja yleistämisen kanssa ja tämä on rikosoikeudellisesti väärin.

Takaisin asiaan. Näiden pohjalta voisin henkilökohtaisesti päättää, että tehokkaaseen opetukseen ongelmaalueilla tarkitaan erillinen alueellinen hallintomalli/opetussuunitelma, joka on räätälöity juuri huonon kaavoituspolitiikan aiheuttamiin heijastevaikutuksiin. Mielestäni juuri minun kaltaisia ihmisiä pitäisi ottaa mukaan päätöksenteossa, kun halutaan tehdä kotouttumis- ja opetusstrategioita. En puhu varsinaiseen opetussuunitelman sisältöön (joka sekin kaipaa muutoksia) vaan siunitelman toteutusmalliin ja joustamattomuuteen eri tilanteisiin.

Itse näen, että näiden asioiden avulla saadaan aidosti muutosta kohti parempaa opetusta :

A) maahanmuuttajataustaisten/äidinkielenä muuta kuin suomea puhuvia on sijoitettava 20% suhteessa koululuokkiin. Tämä tarkoittaisi muunos lähikoulupolitiikkaan sekä varsinaisesti sitä, että ruotsinkielisia kouluja voitaisiin alkaa käyttää kotouttamistoiminnoissa

B) mielestäni juuri auktoritäärinen opetusmalli sopisi paremmin, kun kyseessä on ihmisiä, joilla on vaihtoehtoinen ryhmäkäyttäytymiseen perustuva väestönryhmä. Kyllä opetus on katsottava ryhmän oikeuksia (oikeus saada perusopetusta opetushallinnon laatiman opetussuunitelman mukaan) yksilön oikeusturvan yli. Tässä asiassa on oltava ehdoton, koska tarkoituksen on tuoda yhteiskuntaan yksiköitä, jotka ovat valmiita antamaan työpanoksensa siihen.

Melkein kaikista ulkomaalaistaustaisista lapsista kenen kanssa kasvoin ovat nyt jollakin tavalla antamassa työpanoksensa yhteiskunnalle. Mielestäni se perustui juurikin kunnioitukseen opettajia ja opetusta/Suomen kulttuuria kohtaan. Silloin kyseessä oli muslimeja, kristittyjä, budhalaisia, somalialaisia, vietnamialaisia, venäläisiä, kongolaisia jne. Kaikki kotoutuivat hyvin. Eli nykyiset ongelmat eivät johdu uskonnosta vaikka monesti linkitetään siihen vaan ryhmäkäyttäytymiseen. Jälleen kerran mielestäni tälläisiä onnistuneen kotouttumisen kokemuksia pitäisi ottaa huomioon kun tehdään päätöksiä.

Pahoittelen kielioppivirheet, äidinkieleni ei luonnollisesti ole suomi.

Sibil

P.S. Jos teitä kiinostaa lukea lisää siitä, millaista oli olla ulkomaalaistaustaisena lapsena 2000-luvun Suomessa, niin tässä on linkki tekstiin, jonka kirjoitin asiasta:

https://sibilpolitical.wordpress.com/2015/11/29/si...

Käyttäjän Taukovihko kuva
Timo Kilpiäinen

Oli sen verran pitkä kommentti, että piti lukea useampaan kertaan läpi.

Vastaan ensin omasta puolestani noihin kolmeen kysymykseesi.

1) Meidän pitäisi pyrkiä siihen, että kielenopetus tulee luonnollisesti ja nopeasti. Tästä syystä en kannata meidän valmistavien luokkien järjestelmää. Valitettavasti se tarkoittaisi enemmän "ummikko"-oppilaita myös yleisopetuksen ryhmiin, mutta olen silti sitä mieltä, että tätä kautta voitaisiin saavuttaa nopeampaa kielenhallintaa. Tätä pitäisi ainakin pilotoida.

Mitä tulee siihen, että luokassa on niin monta oppilasta, joiden suomen kieli on niin heikko ettei opettaja voi seurata opsia. Silloin on tarjottava riittävät resurssit esimerkiksi avustajan ja S2-opettajan myötä. Opettajalle pitää tarjota tarpeeksi työkaluja ja resursseja.

2) Tuo on vähän hölmösti asetettu kysymys mielestäni. Siinä jotenkin luodaan jo ennakko-oletus, ettei meillä olisi työkaluja toimia jonkun perheen kanssa. Mielestäni jokaisella lapsella on oikeus käydä koulua ja jokaisella opettajalla oikeus tehdä työnsä rauhassa.

Kysymyksenasettelu on kuitenkin "Hakkaatko vieläkin vaimoasi" -tyyppinen asetelma, jossa mielestäni mikä tahansa vastaus voidaan vääntää sopimaan siihen odotettuun ja tahdottuun vastaukseen.

3) Kouluille pitää tarjota riittävästi resursseja kohdata vanhemmat. Tulkki on ihan peruskauraa. Jos taas vanhemmat eivät ole kiinnostuneita oppilaan koulunkäynnistä tai eivät halua osallistua koulun kanssa käytävään dialogiin niin päätökset ja hommat tehdään vain oppilaan kanssa. Näin se menee ihan kirjan mukaan.

Mielestäni meillä ei missään nimessä voida alkaa erottelemaan alueita jonkinlaisiksi hallinnollisiksi erityisalueiksi, joissa opetussuunnitelmaa tai muita perusperiaatteita noudatettaisiin eri tavoin. Se olisi aivan kammottava ajatus, koska silloin käytännössä luopuisimme peruskoulun tasa-arvoisuudesta, kaikkien ihmisten tasavertaisesta kohtelusta ja perustuslain yhdenvertaisuusperiaatteesta. Koko ajatus on suoraan "Näin luot sosioekonomisesti vieläkin suurempia ristiriitoja" -käsikirjasta, jos sellainen olisi olemassa.

Maahanmuuttajaoppilaiden sijoittaminen tuollaisella prosenttitasolla voisi olla aika haastavaa, kun meillä on noin 85% kouluista sellaisia, jossa maahanmuuttajataustaisia ei todellakaan ole 20% oppilaista. Se tarkoittaisi maahanmuuttajataustaisille oppilaille lähikoulun muuttumista pahimmissa tapauksissa erittäin pitkien matkojen päähän ja tämä ei varmasti auta kotouttamisessa tai asettumisessa lähiympäristöön.

Autoritäärinen opetusmalli sopii joillekin oppilaille. Se sopii joillekin opettajille. En kuitenkaan pysty näkemään mitään sellaista yhtä joukkoa, jolle se sopisi, vaikka sinun omat kokemuksesi sellaista tukisivatkin. En ole nähnyt mitään sellaista tietoa tai tutkimusta, joka tukisi tuollaista väitettä. Päinvastoin meidän pitäisi pyrkiä enemmän henkilökohtaiseen ja ohjaavaan oppimiseen autoritäärisen sijasta, jos haluamme viedä peruskoulua eteenpäin. Se koskee jokaista oppilasta, syntyperään, kieleen tai muihin ominaisuuksiin katsomatta.

Käyttäjän SibilYanev kuva
Sibil Yanev

Olet oikeassa. Pahoittelen, että kysymys muuttuikin pienenmuotoiseksi romaaniksi. Mielestäni asettelu ei ollut pelkistävää, sillä kyseessä on käytännön tason ongelmia enkä hakenut provosointia mahdollisista vastauksista. Esitykset tulevat siis suoraan opettajien suista. Olemme kuitenkin kolikon samalla puoleella: haluamme, että lapset saavat parhaan mahdolliset avaimet tulevaisuuteen. Luonnollisesti kärkkyisiä mielipiteitä pitäisi esitellä puolin ja toisin, jotta päästäisiin siihen "keskitieheen" missä totuus todennäköisesti lienee.

Haluaisin pohdiskella hieman siitä mistä kirjoitit. Mistä revitään resursseja nykytinateessa? Tietysti melkein kaiken toiminnan saataisiin tehokkaaksi, jos resursseja saataisiin poimittua taivaalta vapaasti. Nykyään kuitenkin leikataan opetuksesta ja leikkaukset alkoivat näkyä jo 2000-luvulla konkreettisesti opetustoiminnassa (itsekin huomannut oppilaana). Tietysti, jos budjetti mahdollistaisi tulkkien ja S2-opettajien rajattoman käytön, niin tilanne olisi eri.

Mielestäni pikemmin pätevyysvaatimuspolitiikka vaikuttaa kotoutumista huomaattavasti. Jos jo kotoutuneita maahanmuuttaja-/ulkomaalaistaustaisia ei voida käyttää suomen kielen tukiopetukseen niin tässä valuu suuri potentiaalinen kotoutumisvoima hukkaan. Opetusta voitaisiin järjestää kerhoryhmämaisesti ja, jos tilanne sitä vaatisi. Näin ei tarvita luoda senkaltaista järjestemää, kuten yllä esitin (alueellinen hallintomalli) vaan päästäisiin jonkinlaiseen kompromissiin.

Jos käytetään ( jo kotoutuneita / suomen kielen osaavia) maahanmuuttajataustaisia (nuoria/aikuisia), niin tässä kavennetaan kultturisen kuilun, joka syntyy nykytilanteessa. Somalaialainen perhe suostuisi todennäköisemmin tälläiseen tukiopetusmuotoon, jos tukiopetus(avustajina) toimisivat somalisuomalaisia. Kyllä itsekin olisin valmis toimimaan (/järjestämään) tämänkaltaisessa projektissa, jos se oikeasti edistäisi kotouttumista. Hallituksen budjetti riittäisi ainakin piloottihankeeseen, kunhan tahtotilaa löytyy ja työoikeuslainsäädäntö saadaan sopivaan muotoon.

Ehkä tulkitsit himean radikaalisesti ehdotukseni "auktoritäärisestä" järjestelmästä. Tietysti yksilöllinen tuki on aidon kehityksen ytimessä ja tämän takia pienemmät kouluryhmät suorittuvat yleensäkin paremmin. Mutta nykytilanteessa, jossa opilaan oikeusturva on niin suuri, että väärinkäytön mahdollisuus on myöskin suuri ei "vapaamuotoinen" ratkaisu toimisi koskaan mielestäni. Jos opetusmuotoa muutetaan, niin sen sisältöä on muutettava samaan aikaan. Kyllä mielestäni kuria pitäisi käsitellä aivan eri asiayhteydessä kuin opetuksen yksilöllisyys. On lasten edun mukaista, että kunnioitusta ja pettymystä opitaan varhaisessa elämänvaiheessa, koska näitä ominaisuuksia tarvitaan oikeassa yhteiskunnassa ja elämässä, eikö?

Sibil

P.S. Hyvää joulua, Timo!

Käyttäjän Taukovihko kuva
Timo Kilpiäinen Vastaus kommenttiin #24

Tuo resurssikysymys on iso ongelma. Meillä on samaan aikaan pulaa infrasta ja perustyön resursseista monessa paikassa. Suurissa kaupungeissa taas perustyöhön on riittävät resurssit, mutta muuttuva ympäristö ja esimerkiksi S2-opetus eivät ole riittävän hyvällä tasolla.

Mistäpä sitä rahaa saisi? Ei ainakaan nykyhallitukselta. Tämä on ongelma ja resurssit ja kouluista leikkaaminen ovat sellaisia keinoja, joiden haittavaikutukset tulevat näkymään vielä karusti.

Tuo maahanmuuttajien käyttäminen apuna kotouttamisessa, josta kirjoitat on mielestäni erittäin kannatettava idea ja sitä pitäisi ehdottomasti testata jonkinlaisessa muodossa. Nuorisotyössähän vastaavaa tehdään jo, mutta koulut eivät siinä juurikaan ole mukana.

Tuo kuriasia on itselleni hiukan kaksipiippuinen asia. En koe, että kuri siinä muodossa kuin se usein käsitetään on millään tavalla toimiva tapa työskennellä tai opetella vaikkapa yleistä käyttäytymistä. En tiedä miten asiaa pitäisi paremmin kuvata, mutta esimerkiksi perinteinen työskentelyrauha, jota iso osa opettajista peräänkuuluttaa on mielestäni toissijainen yleisellä tasolla. Tärkeintä on oppiminen, tekeminen ja toisten ihmisten ymmärtäminen. Hiljaisuus ei tarkoita hyvää oppimista. Takapuoli penkissä istuminen ei tarkoita hyvää oppimista automaattisesti. Tätä pyrin tarkoittamaan sillä, etten usko tuohon kuri-asiaan. Toivottavasti tämä aukaisi sitä ajatustani.

Toimituksen poiminnat