Taukovihko

PISA-kokeen romahduskuva leviää netissä - pohdiskelua osa 1

PISA-kokeen syiden kuva leviää netissä - pohdiskelua osa 1

 

 

Tämä teksti on nyt taas parin vuoden tauon jälkeen levinnyt paljon sosiaalisessa mediassa. On mielenkiintoista, että kun se pari vuotta sitten levisi lähinnä tuttujen opettajien seinillä ja twiiteissä niin tällä kertaa myös yrityspomoja, poliitikkoja ja muita "huolestuneita kansalaisia" on ollut ottamassa kantaa asiaan.

 

Ari Uotila kirjoitti tekstin alunperin Opettaja-lehteen 50/2013, josta se aika nopeasti levisi eteenpäin. Nyt jostain syystä samainen kuva on sitten löytänyt tiensä taas jakoon.

 

Peruspremissihän tässä tekstissä on vanha tuttu "Nuoret on ihan hirveitä ja nykynuoret pahin sukupolvi, joka koskaan on ollut olemassa". Joku voi väittää olevansa "realisti" tai pyytää ihmisiä kokeilemaan yläasteen opettajan työtä nähdäkseen sen arjen, jossa opettajat työskentelevät, mutta kyllä tässä on joko ihan suoraa katkeruutta, väsymystä, inhoa ja jopa jonkinasteista vihaa työtä ja oppilaita kohtaan.

 

Siitä on sitten helppo asennoitua löytämään niitä ongelmia. Ja ongelmathan löytyvät kaikki koulun ja opettajien ulkopuolelta. Peiliin ei tarvitse katsoa, koska me opettajat olemme pyhistä pyhimpiä ja yksinkertaisesti tehdään nyt jo kaikki hommat täydellisesti ja vielä tuhat ylimääräistä siihen päälle.

 

Mutta ovatko nämä syitä PISA-romahdukseen? Matematiikan osaamisessa tapahtui kahden edellisen tutkimuksen välillä hyvin selkeä pudotus. Se oli niin iso, että jotain eroa varmasti on. 

 

Erityisesti on tippunut korkeimmille 5. ja 6. tasolle sijoittuvien oppilaiden määrä. Se on laskenut jopa 7% edellisestä 2003 matematiikkaan painottuneesta tehtäväpaketista. Lasku on siis ollut merkittävä. 

 

Lukutaidossa ja luonnontieteissä on myös tapahtunut tulosten laskua, mutta niissä tuloksen lasku on huomattavasti vähemmän merkitsevää.

 

Syyt eivät kuitenkaan ole Uotilan mainitsemassa listassa. Sen sijaan kun lukee tutkimuksen raporttia, voidaan sieltä poimia ihan selviä syitä tähän tulokseen. Otan vielä erikseen nopeaan tarkasteluun Uotilan väitteet erikseen, mutta käydään ensin läpi oikeita syitä tähän niin kutsuttuun romahdukseen.

 

1. Matematiikan osaamisen kärki on kaventunut. 

 

Tähän Uotilan muutama teesi itse asiassa sopii. Meillä usein tasapäistetään ja edetään ryhmämuotoisesti aukeama kerrallaan, tehtävä kerrallaan, mekaanisista soveltaviin jne. Tämä turhauttaa taitavia ja perustason oppilaita, enkä ole varma sen hyödyistä matematiikkaa hitaammin opiskelevienkaan opiskelulle. Kyllä oppilas tietää, jos hän on "syy matikan hitaaseen etenemiseen". 

 

Meillä pitäisi jo alakoulun puolella ehdottomasti pyrkiä siihen, että lahjakkaat ja taitavat oppilaat voisivat edetä oppiaineissa nopeammin ja laajemmin kuin muut. Sen tulisi olla systemaattista ja jatkuvaa oppimisen ja opiskelun tukea ja jatkua myös yläkoulussa. Tässä kohtaa Uotilan kaltaiset syiden muualta kuin opettajista löytävät ihmiset tosin usein nostavat kädet ilmaan ja toteavat "Ei minulla ole aikaa" tai jotain muuta yhtä hyödyllistä. 

 

Matikan huipputason nostaminen takaisin korkeammalle tasolle vaatii työtä ja uusia tapoja toimia. Se ei vaadi sitä, että oppilaiden työmoraalia kyseenalaistetaan kyseenalaistamatta omia metodejaan tai toimia.

 

Kun huipputulokset romahtavat, keskiarvo romahtaa selkeästi alaspäin, koska muutamakin erittäin korkea tulos nostaa perustuloksen keskiarvoa merkittävästi.

 

2. Suomessa on alkanut näkyä sosioekonomisten ryhmien erot selvemmin kuin aiemmin.

 

Suomessa koulutuksen tasa-arvo ja peruskoulujen keskinäinen tasa-arvo on hämmästyttävän korkealla. Meillä voi pärjätä missä tahansa koulussa ja opetuksen taso tutkimuksen ja muiden vastaavien tutkimusten mukaan on suhteellisen tasalaatuista joka puolella. 

 

Sosioekonomisten taustojen suhteen eroa on kuitenkin muodostunut ja tämä ero on kasvanut pikkuhiljaa jo vuodesta 2003. Tätä asiaa tutkitaan paljon Suomessa, mutta ilmeisesti kyseessä on jonkinlainen yhdistelmä koulutuksen arvostuksen puutetta, kyvyttömyyttä tukea ajallisesti tai opillisesti lapsen opiskelua ja yleiset kodin sosioekonomiseen statukseen liittyvät ongelmat.

 

Sosioekonominen status näkyy myös usein oppilaan mielenkiinnossa, motivaatiossa, asenteessa ja minäkuvassa, joiden voidaan kaikkien katsoa vaikuttavan koetuloksiin. Sen sijaan matematiikka-ahdistusta tai matematiikan inhoa ei Suomessa juuri koettu.

 

Sosioekonominen tausta näkyy erityisesti poikien kohdalla samoin kuin alueellinen eriytyminen opiskelussa. Tyttöjen tulokset ovat huomattavasti tasaisempia riippumatta alueesta tai sosioekonomisesta taustasta. Poikiin nämä kriteerit ja opetuksen tasalaatuisuus vaikuttavat huomattavasti enemmän.

 

3. Maahanmuuttajataustaisten oppilaiden yliedustus PISA-kokeessa.

 

Suomessa tehtiin tietoinen päätös tutkia maahanmuuttajataustaisten oppilaiden osaamista vuoden 2012 PISA-kokeessa. Niinpä maahanmuuttajataustaisia oppilaita otettiin yliedustus kokeen tekijöihin. 

PISA-kokeet ovat rakenteeltaan hyvin paljon kielellistä osaamista painottavia myös luonnontieteiden ja matematiikan osalta. Suomea muuna kuin äidinkielenään puhuvien oppilaiden osaaminen oli heikompaa kaikissa tasoluokissa, joten voidaan vetää yhteys nimenomaan kielen osaamisen ja tuloksen rinnalle verrattuna pelkkään maahanmuuttajastatukseen.

 

Yleisesti ottaen maahanmuuttajataustaisten oppilaiden keskitulos oli huimat 98 pistettä heikompi kuin suomea äidinkielenään puhuvien, joten tämä on ollut osaltaan tuomassa laskua keskiarvoon, kun maahanmuuttajataustaisia oppilaita oli ryhmässä noin 15% kaikista oppilaista. Maahanmuuttajataustaisia oppilaita perusopetuksessa on noin 4,9%. 

 

Tällainen yliedustus testissä, jossa äidinkielen merkitys on olemassa, vaikuttaa merkittävästi tulokseen.

Tästä voit käydä katsomassa eri tehtäviä ja miettiä onko suomen kielen vahvalla osaamisella merkitystä niiden tekemisessä omasta mielestäsi.

Yksi esimerkki alla.

"Suunnilleen kuinka pitkä köysi leijapurjeeseen tarvitaan, jotta se vetää laivaa 45°:een kulmassa purjeen ollessa 150 m:n korkeudella, kuten viereinen kaavio osoittaa?"

https://ktl.jyu.fi/pisa/tehtavamappi/purjelaivat.pdf

EDIT: Huom. Tämä vertailu nähdään vain suorissa tuloksissa. Tulosten tulkinnassa ja tutkimuksessa on tehty painotus maahanmuuttajataustaisten oppilaiden määrästä, joten pelkästään tämä ei selitä yksin yhtään mitään. Sillä on vaikutusta, mutta se ei selitä yhtään mitään.

EDIT2: Minulle huomautettiin, että painotus on tehty jo lukemiini julkaisuihin ja siitä myös tiedotetaan julkaisussa, josta löysinkin seuraavan tekstin.

"Ruotsinkielisiä oppilaita otoksessa oli 1753 ja maahanmuuttajataustaisia oppilaita 2426. Näiden ryhmien yliotosta hyödynnetään monipuolisesti kansallisissa erityistarkasteluissa. Tutkimuksen kokonaistulokseen ryhmien  yliotostaminen ei vaikuta, sillä kansainvälisissä vertailuissa ryhmien painoarvot palautetaan tilastollisin keinoin vastaamaan niiden todellisia osuuksia perusjoukossa." 

Tämä siis tarkoittaa, että itse asiassa maahanmuuttajien osuus tuosta tiputuksesta on korkeintaan muutama piste ja se ei ole tilastollisesti niin merkittävä kuin itse aineistoa tulkitsemalla luulin itsekin sen olevan.

Pitää aina korjata virheensä kun niitä tulee. Pahoittelut tästä.

 

4. Kyläkoulu ei ole autuaaksi tekevä.

 

Alueelliset erot korostuivat jälleen kerran kokeessa erityisesti kaupunki- ja maaseutukouluja verrattaessa. Erot olivat pienemmät muutenkin tiivimmin asutetuilla alueilla Etelä-Suomessa. Harvaan asutuilla alueilla kaupunkikoulut ja suuret yksiköt pärjäsivät pieniä paremmin.

Pieni kyläkoulu ei ole itsestäänselvästi parempi tapa opiskella tai oppia. Sillä on varmasti omia alueellisia ja yhteisöllisiä hyötyjä, mutta opiskelijan oppimisen kannalta se ei välttämättä ole paras mahdollinen. Erityisesti heikossa asemassa oppimisen suhteen oleva opiskelija saattaa jäädä vaille tarvitsemaansa tukea. Toisaalta myös ylöspäin eriyttävä opetus voi olla vaikeampaa pienessä, resursseilta usein heikommassa oppilaitoksessa.

 

Olen itse ollut aina sitä mieltä, ettei koulun koko ratkaise oppilaan kykyä oppia tai sitä voiko koulu olla yhteisöllinen. Merkittävää kyläkoulujen kohdalla tulisikin olla järkevä koulumatka ja koulupäivän pituuden pysyminen järkevällä tasolla. Nämä ovat asioita, joiden on ihan tutkitusti todettu vaikuttavan oppimiseen. 

 


_________________________________________________________________

 

 

Joo tulihan siinä jo analyysia kirjoitettua taas. Ehkäpä siis jätän tuon listan arvioinnin toiseen postaukseen ja mietin erikseen, mitä me sitten voitaisiin tehdä. Joten tehdään tästä siis osa yksi kaksiosaiseen postaukseen ja laitetaan toinen osa ulos, heti kun sen saa tehtyä valmiiksi.

 

Ratkaisukeskeisyys on tärkeää, mutta tulipahan nyt ainakin avattua, että ei ne syyt ole aina ihan niin yksinkertaisia kuin me kuvittelemme. Usein ne syyt ovat kuitenkin löydettävissä ihan analysoimalla dataa ja pyrkimällä tutkimaan oikeasti tilastoja, tuloksia ja tutkimuksia vihaisen mututuntuman sijaan.

 

Jotta seuraavan postauksen kimppuun.


Lähteet: 

http://www.minedu.fi/OPM/Tiedotteet/2012/04/pisa09_julkaisu.html?lang=fi
https://ktl.jyu.fi/pisa/tulokset 
http://www.minedu.fi/OPM/Tiedotteet/2013/12/pisa.html
http://www.minedu.fi/OPM/Julkaisut/2013/PISA12.html
https://ktl.jyu.fi/pisa/esimerkkitehtavia

http://bulletin.nmi.fi/article/maahanmuuttajataustaisten-oppilaiden-koul...

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (13 kommenttia)

Käyttäjän SepSaa kuva
Seppo Saari

Tämän kaltaisia tutkielmia tulee aina silloin tällöin esille, mutta niillä ei näytä olevan OKL:n toimintaan juurikaan vaikutusta.
https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/98148...
"Teorian tulisi tukea käytännön työtä eikä niitä tarvitse erotella."
---
TY:n rekrytointikeskuksen kyselyt 2000-luvun alussa olivat myös kiintoisia, mutta tiedekunta ja laitos sivuuttivat sen keräämän palutteen tyystin.

Käyttäjän Taukovihko kuva
Timo Kilpiäinen

Avaatko hiukan enemmän mitä tarkoitat kommentillasi?

Käyttäjän JyrkiVetosalmi kuva
Jyrki Vetosalmi

Tuo Uotilan lista kuvaa varsin hyvin todellisia syitä. järjestystä ehkä hieman vaihtaisin.

Käyttäjän Taukovihko kuva
Timo Kilpiäinen

No noita Uotilan syitä availen vähän seuraavassa postauksessa.

Miksiköhän kaikki opettajat eivät jaa näitä näkemyksiä? Miksi niitäkin opettajia on, jotka voivat nähdä myös meidän peruskoulussa, opettajissa ja tavoissa toimia ongelmia?

Käyttäjän SibilYanev kuva
Sibil Yanev

Siis ongelmana on juurikin se, että alueellisia eroavaisuuksia on liikaa eikä keskitetty opetussuunitelma voidaan toteuttaa tietyillä alueilla, kuten listassa käy ilmi. Pisa-tutkimuksiin on turhaan takertua, jos opetettuja asioita eivät johda nykyaikaiseen työelämään millään tavalla.

Opetuspiireissa (ja sosiaalisektorilla) vaimentamiskulttuuri ja työnantajan lojalisuusperiaate ovat aidon kehityksen esteenä. Jos ongelmista ei voida puhua avoimesti ratkaisuja mietittäessään niin tapahtuu "opettajakato" alueilta, missä sosioekonomiset tekijät vaikuttavat vahvaasti. Tästä syntyy noidankehä, kun pätveät opettajat siirtyvät poispäin esimerkiksi Itä-Helsingistä, koska osa niiden työajasta ei voida käyttää varsiansieen opetustehtäviin vaan huonon kaavoitus- ja kotouttamispolitiikan heijastevaikutuksiin. Silloin on aito riski alistua opettamisen tason aitoon laskuun.

Jos halutaan oikeasti elää monikulttuurisessa yhteisössä segregoimatta niin on pystyttvävä puhumaan arkitason ongelmista avoimesti. Jokainen kärkkynenkin mielipide puoliin ja toisiin voi johtaa siihen "keskitieheen" missä totuus lienee. Käänteistä rasismia, syrjintää ja ryhmäkäyttäytymiseen perustuva toimintamallia voidaan nähdä vahvasti Itä-Helsingin tapauksessa.

Monesti opetushallitus ei aidosti ole perillä siitä, mitä eri aluiden kouluissa tapahtuu, koska juurikin lojalisuusperiaatteen vedoten ongelmista ei voida puhua, jos ne liitty opetusstrategiseen toimintaan. Tätä varten tarvitaan alueellista hallintoa määrittämään räätälöityjä ratkaisuja eri alueille. Ei voidan olettaa , että opettamisen ja oppilaiden taso on tasa-arvoinen , jos kaavoitus- ja asuntopolitiikkakin poikkeavat suuresti alueittain.

Muistakaa, että nykyiset "ongelmat" eivät ole koskaan virallisesti "ongelmia", jos eivät riko lainsäädäntöä. Tällöin lainsäädännössä on pakko olla puutteita, jotta onglemia opetukseen liittyen "pursuaisivat yllättäen" julki.

Sibil

https://sibilpolitical.wordpress.com/

Käyttäjän Taukovihko kuva
Timo Kilpiäinen Vastaus kommenttiin #5

Yleinen opetussuunnitelma antaa perusteet ja kehykset ja se on äärimmäisen hyvä työkalu. Kaupungit, kunnat ja oppilaitokset tekevät vielä omat säädöt opetussuunnitelmaan, joten se mahdollisuus on jo olemassa.

Itä-Helsinki on alueena hyvin moninainen, joten ihan kaikkea kirjoittamaasi en sinne suoraan voi sijoittaa tai väitteitä allekirjoittaa. En ole myöskään tutustunut kaupunkien sisällä olevaan dataan, joten siitäkään puolesta en uskalla vetää johtopäätöksiä.

MUTTA olen samaa mieltä siitä, että esimerkiksi kaupunkien ja kuntien kaavoituspäätökset ja asuntopolitiikka on merkittävässä osassa, kun halutaan ehkäistä alueita, joilla sosioekonomiset ongelmat kasautuisivat merkittävästi. Siinä on iso homma.

Olen osallistunut erilaisiin työryhmiin ja keskusteluihin opetushallituksen ihmisten kanssa ja väitän heidän olevan erittäin hyvin kärryillä siitä mitä kouluissa tapahtuu. Valitettavasti koulumaailma ja perusopetus on nauttinut sellaista pyhän liekin suojaa jo vaikka kuinka kauan ja sen kääntäminen on hitaampaa kuin öljytankkerin ahtojäissä.

Käyttäjän SibilYanev kuva
Sibil Yanev Vastaus kommenttiin #7

Hyväksyn vastauksesi. Mutta eikö datankeru on välillä harhaanjohtavaa, jos tasa-arvolain mukaan ei voida tilastoida eri maista olevia kuin niiden äidinkielen/kansallaisuuden mukaan? Tällöin monia "suomlaisiksi" tilastoidut oppilaat ovat oikeataan ulkomaalaistaistaisia ja käyttäytyvät oman ryhmäkäyttäytymiskulttuurin mukaan. No ei tietenkään koko Itä-Helskinki ole senlainen kuin kuvailin enkä usko, että lukijat ajattelevat , että leimaan aluetta sellaiseksi. Mutta kaavoituspolitiikka aiheuttaa tietyistä Itä-Helsingin alueista ongelmia ja opettajakato niiden alueiden peruskouluista on todellinen eikä perustuu leimaamiseen. Kuitenkin uskon, että meidän molempien tavoite on saada tehokkuuden ja oikeudenmukaisuuden tasapaino toimimaan opetuksessa, eikö?

Pekka Heliste

Minulla oli lapsia peruskoulussa veilämuutama vuosi sitten enkä kyllä allekirjoita yhtään noista kohdista

Omaan kouluaikaan verrattuna häiriköintiä ja kiusaamista on monimaalisesti ja koululla on keinoja puuttua molempiin. On pitkälle opettajasta kiinni miten "kuri" toimii. Omana kouluaikana tilanne oli sama: Yksi opettaja piti uokan täydellisessä hallinnassa, muiden tunneilla vallitsi eriasteinen kaaos.Kun luokassa oli 45 oppilasta niin ei opettajan aika riittänyt puuttua kaikkiin häiriöihin

Jos opettajan auktoriteetti riittää niin mitään kuriongelmia ei ole ja ne ovat joka tapauksessa pienempiä kuin 50-60-luvuilla.

Ei kenellekään kyetä opettamaan mitään ellei tämä itse halua ,niinpä jokainen oppii vain sen minkä haluaa.Koti on tässä avainasemassa , jos kotona oppimista ei pidetä tärkeänä ja siirretään asenne oppilaaseen niin ei opettaja sille mitään voi.

Koulun vaikutus on vain n 5 % oppimiseen

Oikeita lahjakkuuksia on kouluissa n 1-2 % riippuen hieman määritelmästä eli peruskoulussa on oikeasti lahjakkaita 5000-10000 eli kun kouluja on n 3000 niin koulua kohti on oikeasti 2-3 lahjakasta oppilasta,Suurin osa kuvitellusta lahjakkuudesta on vain kehityksen ajallista eroa, joka tasoittuu ennen koulun loppua

Kun lahjakkuutta on seitsemää eri lajia (lähde Wikipedia) niin ei opettaja koskaan tunne oppilaitaan niin hyvin, että havaitsisi nämä oppilaat kuin poikkeuatapauksissa

1. Interpersoonallinen lahjakkuus Kyky ymmärtää muita ihmisiä ja ihmisten välisiä suhteita.

2 Intrapersoonallinen lahjakkuus Itsetuntemukseen liittyvä lahjakkuus. Kyky ymmärtää omia tunteitaan, asenteitaan motiivejaan ja ajattelumallejaan ja muuttaa niitä.

3.Kielellinen lahjakkuus Kyky käyttää kieltä luovasti ja taidokkaasti ja ilmaista itseään halutulla tavalla joko kirjallisesti tai puheessa. Kielellisesti lahjakkaat ihmiset saattavat oppia uusia kieliä helposti tai heillä on laaja sanavarasto.

4.Liikunnallinen eli kinesteettinen lahjakkuus Liikunnallisesti lahjakkaat hallitsevat kehonsa liikkeitä hyvin ja voivat olla taitavia urheilijoita tai tanssijoita.

5.Matemaattis-looginen lahjakkuus Tarvitaan esimerkiksi matematiikassa ja ohjelmoinnissa mutta myös ihan tavallisessa päätöksenteossa tai ongelmanratkaisussa.

6.Musikaalinen lahjakkuus Kyky ymmärtää ja säveltää musiikkia, soittaa jotain instrumenttia ja tunnistaa äänien eri vaihteluita.

7.Visuospatiaalinen lahjakkuus Kyky hahmottaa itsensä ja ympäristönsä välisiä etäisyyksiä ja ympäristön muotoja. Visuospatiaalisesti lahjakkaat ihmiset voivat olla taitavia esimerkiksi kartanluvussa, rakennuspiirustusten ymmärtämisessä tai kaavojen muokkaamisessa vaatteiden ompelussa.

Nykyään yliopistot järjestävät verkko-opntoja peruskoululaisille ja lukiolaisille monessa aineessa esim matematiikassa , joten

Käyttäjän Taukovihko kuva
Timo Kilpiäinen

Sen verran kritisoin asiaa, että taitavia oppilaita, jotka voisivat edetä nopeammin kuin vuosiluokkamuotoinen järjestelmä antaa myöden on enemmän kuin tuo varsinainen lahjakkaiden prosenttiluku jota esität.

Siltikin, vaikka meillä ei olisi kuin 0,1% lahjakkaita niin heille pitäisi tarjota se mahdollisuus jotenkin edetä nopeammin ja tukea heidän vahvuuksiaan ja innostuksen kohteita selkeämmin.

Lahjakkuuksien lajeista taas on olemassa niin paljon erinäistä tutkimustietoa, joka kuitenkin useimmiten linkittyy siihen, että lahjakkaat ovat monesti taitavia useammalla alalla ja yhden alan taiturit ovat itse asiassa usein taitavia myös muissa asioissa.

Gardnerin luokitusta on usein kritisoitu siitä, että se tekee turhaa jakolinjaa ihmisen kykyjen välille ja unohtaa niiden linkittymisen toisiinsa. Esimerkiksi matemaattinen ja musikaalinen lahjakkuus ovat hyvin usein sidoksissa toisiinsa.

Yliopistojen verkko-opinnot ovat hyvä lisä peruskoululaisille ja toisen asteen opiskelijoille, mutta niihin ei ohjata koulun puolelta. Tässä kohtaa taas sosioekonomisen statuksen ja vanhempien aktiivisuuden korostuminen voi viedä meidän tasa-arvoista koulutustamme väärään suuntaan.

Pekka Heliste

Noiden tosi lahjakkaiden opintojen nopeuttamine edellyttäisi omia koulujaan, yksittäinen oppilas on mahdoton ohjata erillisopetukseen, se vaatisi tuhnasia opettajia, joille ei riittäisi joka vuodeksi oppilsita siinä koulussa

Toinen vaihtoehto on sisäoppilaitokset, mutta vain osa suostuisi eroamaan perheestään pitkiski aikoja

Silloin vaihtoehdoksi jää verkko-opetus. Se taas erottaa oppilaan oman ikäluokan lapsista ja lapsuus jää vajavaiseksi

Oma ongelmans aon löytää ne todella lahjakkaat ja erottaa ne kehityserojen vuoksi etevämmät joukosta

Mutta kyllä 10-oppilas nykyisessäkin koulussa viihtyy ja oppia voi aivan omaan tahtiin ja opiskella opinto-ohjelman ulkopuolella , ei ole pakko noudattaa muidne tahtia. Lahjakas oppilas osaa itsekin ratkoa ongelmaa ja osaa ehdottaa ratkaisuja

Minulla on siitä kaksi elävää esimerkkiä

Käyttäjän opehuone kuva
Esa Mäkinen

Tuon listan kirjoittaja on kyllä joku karttakeppiveteraani, kun kerran haikailee tasokursseja ja jälki-istuntoja takaisin.
Ja mikä ihmeen arvo sinänsä sekin on, että koulussa ei saisi olla hauskaa, ainakaa joka päivä? 'Tänään onnistuin mestarillisesti pitämään tuntini niin, että eipä ollut kenelläkään hauskaa.'

Työssäni opettajana (18v.) järkyttää usein se, että sitä vanhaa kaikkivoipaisen ja erehtymättömän open ideaa yhä tulee vastaan, varsinkin jos eteen tulee ongelmatilanne.

Käyttäjän Taukovihko kuva
Timo Kilpiäinen

Tätä samaa näkee kyllä yhä edelleen.

Onneksi oma fiilis on se, että enemmän ja enemmän näkee myös opettajia, jotka haluavat olla kiinni tässä päivässä :)

Käyttäjän SibilYanev kuva
Sibil Yanev

Kyllä, mutta eihän hyvä malli toimi myöskään kumoamalla kaikki listan "väitteet" yksi kerrallaan. Kyllä hyvän politiikan tulos on juurikin sopivanmuotoinen kompromissi. Kuri, kunnioitus ja pettymyksen ja sen jälkeisen onnistumisen tunne ovat sellaisia ominaisuuksia, mitkä auttavat tulevaisuudessa ja mitä varhaisemmassa vaiheessa niitä sisäistetään oppilaisiin sitä pitkäkestoisemmat vaikutukset ovat. Nykyinen tapa on kenties vanhanaikainen ja tarvitsisi uudistusta, mutta eihän se poista sitä, että näitä ominaisuuksia on varjottava, eikö?

Toimituksen poiminnat