Taukovihko

Asenteenmuutos vaatii joskus muutoksia lakiin - Vanhempainvapaasta

Asenteenmuutos vaatii joskus muutoksia lakiin - Vanhempainvapaasta

 

"Antakaa ihmiset/perheet/isät/äidit itse päättää" on tosi usein käytetty argumentti silloin, kun puhutaan tai kirjoitetaan aiheesta nimeltä vanhempainvapaa ja kotihoidontuki. Yleensä sitä käyttävät nimenomaan ne ihmiset, jotka haluavat säilyttää nykytilan. 

 

Tammikuussa alkaa työt ja sitä varten tätä koko asiaa on nyt taas pohtinut. Poika täyttää kaksi vuotta ja seuraava on jo syntymässä kohtapuoliin. Onko meillä taloudellisesti sitten mahdollisuutta siihen, että saisi nuorempikin olla yhtä pitkään kotona ja molempien vanhempien kanssa jossain vaiheessa, siitä ei tiedetä vielä.

 

Nykytilassa siis isistä noin 6% jää hoitamaan lapsia kotiin kotihoidontuella. Käytännössä palkallista isäkuukauttakaan ei käytä kuin neljäsosa isistä. Kuukauden kotona olo pienen lapsen kanssa missä vaiheessa tahansa ennen kuin lapsi täyttää kolme vuotta. Tämän etuuden käyttää neljäsosa isistä.

 

Samaan aikaan meillä ihmetellään, kun oikeusistuimet myöntävät lähes poikkeuksetta huoltajuudet äideille riitatilanteissa, pienten lasten äidit putoavat työelämästä ja isyyden koko malli on jonkinlaisessa murroksessa. 

 

Asenteet muuttuvat. Kuusi prosenttia on paljon enemmän kuin alle prosentti, joka taisi olla luku silloin kun isäni oli aikanaan hoitamassa minua ja veljeäni kotona 80-luvun alussa. Oli niin iso juttu siihen aikaan, että ihmiset ihan oikeasti kiistivät sen järkevyyden. Nykyään sentään leikkipuistossa saa olla suhteellisen kivasti ilman, että ihmiset tulevat haukkumaan, että pitäisi käydä töissä. Tai siihen suuntaan tuon työn tekemisen osalta tuntuu, että ollaan kyllä menossa. Kotona jos olet niin vassarisuvakkihomo olet mitä todennäköisimmin. Eipä silti se on pieni ja mitätön nimitys siitä, että on saanut olla Pojan kanssa tämän syksyn kotona.

 

Asenteet eivät kuitenkaan muutu nopeasti. Eivätkä ne ole juuri muuttuneet kuluneen vuosituhannen aikana. Prosentit on pysynyt suurinpiirtein samoina ja nyt taloustilanteen huonontuessa, saattavat jopa kääntyä taas laskuun.

 

Samoin esimerkiksi hallituksen toimet ovat niin kovasti suunnattuja naisvaltaisia aloja kohtaan ja esimerkiksi PS:n koko aatemaailma tuntuu jotenkin kuvastavan "Naisen paikka on kotona" -ajatusmaailmaa, että on vaikea kuvitella miten tällä asenteenmuutoksella voitaisiin saada oikeaa muutosta.

 

Ja tiedättekö mikä on tehokkain tapa muuttaa asenteita? Se on muuttaa lakia ja tapoja toimia. Toiminnan kautta syntyy myös asenteenmuutos. Se muuttuu kun isät ovat kotona. Kun isät hoitavat lapsia. Se ei muutu työpaikoilla kotiin jäävälle isälle naureskelemalla tai hamekangasta ostamalla. Se ei muutu miesasialiikkeiden uhriutumisella tai säälittävien pseudomachojen feminismin haukkumisella. Se muuttuu ihan oikeasti teoilla.

 

Kannatan suuresti sellaista mallia, jossa nykyinen vanhempainpäiväraha ja  muutettaisiin reilusti malliksi, jossa perheestä molemmille ositetaan sitä yhtä suuri osa ja viimeisen kolmannen osan saisi käyttää kumpi tahansa. Yleisesti mallista käytettäneen 6+6+6 -nimitystä. Tämähän ei kelpaa monille nykyisistä eduskuntapuolueista seuraavista syistä:

 

Naisen paikka on kotona = KD, PS, Keskusta

Miks köyhät mitään ylipäänsä tarvis = Kokoomus

Ei oikeastaan haluta muuttaa mitään ikinä= SDP

 

Vain Vasemmistoliitto, Vihreät ja RKP ovat avoimesti kannattaneet perhevapaiden kiintiöimistä. Annetaan toki myös Kokoomukselle sen verran krediittiä, että Kokoomusnaiset kannattivat asiaa 2014 tehdyssä Hesarin kyselyssä. Voidaan siis todeta, että Kokoomuksen miehet haluaa naiset kotiin, Kokoomuksen naiset haluaa järkevämpää perhepolitiikkaa.

 

Ja se on järkevämpää perhepolitiikkaa. Se tasoittaa tuloeroja. Se parantaa lasten mahdollisuuksia olla molempien vanhempiensa kanssa silloin kun tähän on mahdollisuus. Se on asennemuutosta tekeminen edellä sen sijaan, että änkyröidään ja sanotaan "Antaa valita ne jotka haluaa" ja samaan aikaan ei olla valmiita myöntämään, että realistiset mahdollisuudet eivät monesti ole olemassa.

 

Kukaan ei ole pakottamassa kiintiömallissa isiä kotiin. Silloin vain perhevapaista yksi kolmannes jäisi käyttämättä. Simppeli homma. Nykyiselläänhän perhevapaat ovat reilusti lyhyemmät kuin tuo 18 kuukautta, jonka 6+6+6 malli toisi. Tätä varten THL:n aikanaan tuottama raportti mallista ehdotti erillisen vanhempainvapaarahaston perustamista. Tällaisia on mm. Tanskassa ja Islannissa.

 

Kaikissa malleissa yksinhuoltajille taataan mahdollisuus koko 18 kuukauden vanhempainvapaaseen.

 

Muuttaisiko se mitään? Norjassa prosentit olivat suurin piirtein yhtäläiset Suomen kanssa vuosituhannen alussa. Silloin Norjassa otettiin käyttöön kiintiöity perhevapaajärjestelmä. Nykyään isistä noin 80% käyttää mahdollisuutta. 

 

Tekeminen ja asioiden muuttaminen muuttaa myös asenteita. Asenteet eivät ole itsestään muuttuvia. Kuten nähdään niin asenneilmapiiri voi nopeasti, Suomessa jo alle vuodessa muuttua hyvinkin edistyneestä täysin taantuneeseen, kuten hallitus, taloustilanne ja pakolaiskriisi on osoittanut. 

 

Kyseessä on myös ihan oikea tasa-arvoasia. Nykyisellään perhevapaan saa toki jo jakaa, mutta käytännössä tätä tapahtuu todella harvoin. Luku on alle kaksi prosenttia. THL:n mallissa pidempi ansiosidonnainen perhevapaa nostaisi kustannuksia noin 1,5 -kertaisiksi nykyisistä pitkällä aikavälillä. Tämä tarkoittaisi sosiaalimenoissa perhekustannusten nousua noin kolmesta prosentista bruttokansantuotteesta neljään prosenttiin. 

 

Vastaavasti saisimme takaisin pienten lasten äitien helpomman mahdollisuuden palata työelämään, joustavamman järjestelmän perheille kokonaisuutena, isille tasaveroisen mahdollisuuden osallistua lapsen hoitamiseen, verotuloja ja pidempiä työuria. Todennäköisesti kotihoidontuen osuus sosiaalimenoista pienenisi, kun kumpikin vanhempi olisi ollut hoitamassa lasta ja tällöin lapset menevät mm. muissa pohjoismaissa hiukan aiemmin päiväkotiin. 

 

Asenteet eivät muutu ilman, että niitä aktiivisesti tahdotaan muuttaa. Kaikkein parhaiten asenteet muuttuvat teoilla. Ne muuttuvat lainsäädännöllä ja päätöksillä, jotka pakottavat ihmiset kyseenalaistamaan omat juurtuneet ajatusmallinsa ja käyttäytymisensä. Kukaan ei halua muuttaa mitään, mistä ei tiedä. Kun joutuu käymään läpi asioita pakon edessä voi omaakin toimintaansa tarkastella uudella tavalla.

 

Tämän hallituksen aikana en todellakaan usko mitään tapahtuvan, niin 1950-luvulta on sen toimintamalli kaiken suhteen. Ehkä jo kuitenkin kymmenen vuoden päästä isät ovat tasavertaisia lastenhoidon suhteen ja äidit vähän paremmassa asemassa työelämän suhteen. Maailma ei muutu aina nopeasti, mutta joskus hidaskin muutos on tekemisen arvoista.

 

Ehkä oma poikani voi jäädä kotiin oman lapsensa kanssa ilman, että kukaan kehuu häntä rohkeaksi. Se olisi jo oikeaa edistystä. 

 

Omasta kokemuksestani. Jääkää nyt ihan oikeasti kotiin lapsen kanssa. Sen parempaa kokemusta ei ole.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Käyttäjän ReijaHaapanen kuva
Reija Haapanen

Varmaan on jo selvää, että kannatan mininmaalisia tukia ja vain välttämättömiin asioihin sekä vastustan pk-yrittäjiin kohdistuvaa työntekijöiden vanhemmuuden taakkaa. MUTTA isien suurempaa osallistamista lasten hoitoon kannatan sen verran paljon, että tämä 6+6+6 saa talousoikeistolaisuudestani huolimatta ääneni.

Plussat tulivatkin jo tuolla blogissa:
-Isät saavat tasavertaisemman aseman vanhempina heti alusta lähtien
-Naisten asema työmarkkinoilla ei parane ilman tämäntyyppisiä tekoja

Sitten vielä korjataan etenkin pienyrittäjiin kohdistuvat epäoikeudenmukaisuudet vanhemmuuden tiimoilta (ja katsellaan kun lehmät lentävät)!

Käyttäjän Taukovihko kuva
Timo Kilpiäinen

Pienyrittäjien osa on kyllä aika surkea meidän vanhempainvapaajärjestelmässä. On tietysti ymmärrettävää, että sijainen tai putiikin kiinni pitäminen voi olla ihan oikeasti mahdottomuuksia, mutta mikä olisi se järkevä ratkaisu? Ja sellainen pitäisi kehittää. Mikro- ja pienyrittäjien sosiaalituet on muutenkin tässä maassa täysin kestämättömiä.

Antti Jokela

Tällaisia mielipiteitä esitetään näillä(kin) palstoilla säännöllisin välein. Niissä ei kuitenkaan koskaan käsitellä lapsen etua. Professori Liisa Keltikangas-Järvinen toteaa kirjassaan Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot seuraavasti:

    "Lapsella on tarve ensimmäisen elinvuotensa ajan pitää lähellään ja koko ajan saatavilla se ihminen, johon hän on solminut ensimmäisen kiintymyssuhteen. Tämä on hyvin vanha tutkimustulos, eikä uusi tutkimus ole sitä kumonnut. Kuitenkin vanhemmat mielellään puhuvat tasa-arvoisen vanhemmuuden mallista, jossa vauvan hoitovastuu jaettaisiin ajallisesti tasan lapsen ensimmäisen ikävuoden aikana. Tällä ei kuitenkaan koskaan perustella lapsen parasta, vaan vanhempien tasa-arvoista oikeutta työelämään. Ehdotus ei myöskään pohjaa tutkimustuloksiin, vaan asenteisiin."
Käyttäjän Taukovihko kuva
Timo Kilpiäinen

Niin. Ensimmäinen elinvuosihan voisi olla aivan hyvin lapselle se äiti tai isä kokonaan siinä. Ei sitä tällainen malli estä. Sen sijaan se antaisi mahdollisuuden myös isälle käyttää sen oman kiintiönsä, kun se olisi vanhempainpäivärahaa, joka on ansiosidonnaista.

Eli en ihan ymmärrä mitä tässä on tarkoitus kritisoida?

Antti Jokela

Halusin tuoda lapsen näkökulman esiin. Silläkin on mielestäni merkitystä, vaikka et sitä sanallakaan käsitellyt kirjoituksessasi. 12+6 -malli voisi olla lapselle parempi kuin 6+6+6, jos otetaan lapsen kehityspsykologiasta saatu tieto huomioon. Lainaan vielä Keltikangas-Järvistä:

    "Äitinä oleminen ei ole pelkästään yhteiskunnallinen rooli, vaan myös biologinen tehtävä. Äidin ja lapsen varhaisen vuorovaikutuksen kiistäminen pohjautuu enemmän asenteisiin kuin tutkimustuloksiin.
    [...]
    ei ole mahdollista, että symbioosi- ja eriytymisvaiheen aikana isä ja äiti vuorottelevat lapsen hoitajina siten, että alun perin ensisijainen kiintymyksen kohde on liian pitkiä aikoja lapsen ulottumattomissa. Toisella ikävuodella ja myöhemmin lapsen psyykkinen kehitys tekee hoitajan vuorottelun mahdolliseksi."
Käyttäjän Taukovihko kuva
Timo Kilpiäinen Vastaus kommenttiin #7

Niin siis edelleenkään mikään ei estä 6+6+6 mallissa käyttämästä sitä niin, että äiti tai isä on ensimmmäiset 6+6 kotona ja viimeisen 6 kuukautta käyttää toinen vanhempi.

En siis tajua mikä on se ongelma?

Antti Jokela Vastaus kommenttiin #8

En kai ole puhunut ongelmasta? Ihmettelen tosin logiikkaasi: et luota perheiden kykyyn tehdä päätöksiä nykymallissa, mutta olet valmis luottamaan heihin omassa mallissasi. Mieluummin puhuisin mallin kehittämisestä niin, ettei lähetetä väärää signaalia ja mennä huonoon suuntaan nykykäytännöistä.

Filosofisemmin: ohjaavan lainsäädännön sisäänrakennettu premissi on, että päättäjät tietävät paremmin kuin kansalainen, miten tämän tulisi elää. Kun itselläni ei ole tuollaista viisautta, niin ehkä siksi epäilen myös päättäjiä. Turhaanko?

Käyttäjän Taukovihko kuva
Timo Kilpiäinen Vastaus kommenttiin #11

Tuot esiin lapsen näkökulman, joka tuodaan esiin varsin selkeästi ristiriitaisena mallin kanssa. Se on ongelman tuomista tai esiin nostamista.

Kun sitä ei ole olemassa sitä ongelmaa niin puututkin uuteen asiaan ja vääntelet sanojani. En ole mihinkään kirjoittanut että luottaisin tai etten luottaisi vanhempien kykyyn tehdä noita päätöksiä. Olen kirjoittanut, että minun mielestäni malli jossa isälle on jyvitetty yksi laillinen osa toimisi paremmin ja että se on nostanut isiä työelämästä kotiin muissa pohjoismaissa.

Uusi malli mahdollistaisi aivan yhtä pitkän kotona olon kummalle tahansa kuin nykyinen. SEN LISÄKSI toiselle vanhemmalle olisi mahdollisuus myös jäädä kotiin. Miten näet tämän jotenkin perheiden valinnanvapauden rajoittamiseksi tai siihen etten luottaisi perheiden kykyyn valita.

Mutta kuten blogini ensimmäisessä kappaleessa kirjoitin, tuota argumenttia käytetään tosi usein ja aina niiden puolesta, jotka eivät halua muuttaa asenteita tai käytänteitä. Se on alkukantainen reaktio, jolla ei haluata tarkastella faktoja.

Käyttäjän VilleSavonlahti kuva
Ville Savonlahti

Suhtaudun itse 6+6+6:een hieman penseästi sen takia, että se hoitaa pääosin sairauden oireita eikä sen syitä. Vanhemmuuden kustannukset olisi jaettava tasan molempien työnantajan kesken ja pidettävä huolta, ettei isän (tai äidin) kotiin jääminen aiheuta kohtuutonta taloudellista ahdinkoa perheille. Pienyrittäjien taakkaa olisi myös järkevää vähentää, kuten Reija jo ehdotti.

Näistä varauksista huolimatta kannatan 6+6+6:en kokeilua. Siitä on käsittääkseni positiivisia kokemuksia Ruotsissa ja vaikuttaa varmasti myös asenteisiin pitkässä juoksusssa. Se ei kuitenkaan toimi yksinäisenä hopealuotina, vaan lastenhoidon sukupuolittuneisuutta on hoidettava kokonaisvaltaisesti.

Käyttäjän Taukovihko kuva
Timo Kilpiäinen

Työnantajien kesken jaettavat kustannukset ovat tärkeät, mutta usein se voisi olla pätkätyöläisten ym. elämässä käytännössä tosi vaikeaa toteuttaa ilman, että työhönotossa alettaisiin syrjiä naisten lisäksi myös pienten lasten isiä.

Kiintiömallissa sentään siltä ajalta kun Isä olisi kotona niin kustannukset jakautuisivat. Ja tokihan ton voisi jakaa myös 9+9 jolloin menisi ihan tasan.

Mutta ymmärrän kyllä pointin siinä, että tämä voidaan nähdä laastarina oikean asian sijaan. Mutta ehkä se laastarikin olisi nyt parempi kuin tämä "Pysykää naiset poissa kun SSS hoitaa Suomen asiat kuntoon miesten kesken" -hallituksen linja ja asenne perheitä, äitejä ja isiä kohtaan.

Jukka Mäkinen

Joku voisi tutkia asiaa, mutta epäilen suuresti että tuo 6% isistä jotka jäävät hoitamaan lasta kotihoidontuella, koostuu pääasiassa työttömistä tai julkisen sektorin turvallisen suojatyöpaikan omaavista, esimerkiksi opettajista tai maanviljelijöistä. Yksityisellä sektorilla ei juurikaan jakseta katsella moisia lorvailijoita.

Käyttäjän Taukovihko kuva
Timo Kilpiäinen

Hyvin harva suojatyöpäikassa oleva ihminen on vanhempainvapaalla, koska suojatyöpaikat ovat vammaisille, vajaakuntoisille tai vaikeasti työllistyville tarkoitettua.

Jos taas tarkoitat jotenkin julkisen puolen työntekijöitä pilkata tuon termin käytöllä niin sen voit tehdä ihan rauhassa. Opettajat kuulevat paljon pahempaakin ja paljon fiksummin muotoiltuna.

Isyys ja äitiys eivät ole lorvailua. En viitsi asiasta kinata ihmisen kanssa, jonka asenne on selkeästi vain ja ainoastaan riidanhaluinen.

Toimituksen poiminnat