Taukovihko

Ajatuksia peruskoulusta - lisää digitalisaatiosta

Tänään olisi ollut tosi helppo kirjoittaa Sebastian Tynkkysestä. Siitä kuitenkin on ehtinyt jo niin moni lataamaan omat settinsä internetin seinille, että jätetään aihe rauhaan ja pohdiskellaan minulle aina mieluisaa peruskouluaihetta näin viikon aluksi.

Ihan ensimmäiseksi pieni suositus jokaiselle, jota peruskouluhommat ja koulun uudistaminen kiinnostaa. https://openkoulu.wordpress.com/ osoitteesta löytyy pari todella hyvää artikkelia liittyen koulun arvioinnin uudistamiseen ja kokeisiin.

Digitalisaatiota rummutetaan nyt sekä positiivisessa että negatiivisessa aika paljon eri foorumeilla. Aika vähän on kuitenkaan kirjoitettu mistään konkreettisesta. Hallitus käyttää sitä näppäränä terminä kehittämisen puolesta ja toisaalta taas se mielletään hapatukseksi tai turhuudeksi. Mitä ihmettä se sitten voisi sisältää parhaimmillaan?

Usein digitalisaatiota kritisoidaan siitä, että lapset miellettäisiin jonkinlaiseksi diginatiiviksi sukupolveksi, joka käyttää laitteita tuosta vaan. Tosiasiahan on tietysti täysin toisenlainen. Jostain syystä tämä kuluttajapohjainen käyttö mielletään laitteiden itsensä viaksi sen sijaan, että esimerkiksi kouluissa tai kodeissa opetettaisiin olemaan aktiivinen tuottaja passiivisen kuluttajan sijaan. Tämä on tärkeä asia huomioida tulevaisuudessa yhä monipuolistuvien laitteiden ja toimintaympäristöjen kanssa. Aivan samoin kuin muidenkin työkalujen kanssa passiivisuus luo passiivisuutta ja aktiivisuuteen vaaditaan opetusta ja panostusta. 

Tässä tekstissä on tarkoitus tarkastella vähän mitä digitalisaatiolla voitaisiin kokeilla. On aivan päivänselvää, että hallituksen tapa tarkastella digitalisaatiota, joka on raudan hankkimista ja sitoutumista kalliisiin kustantajien oppimisympäristöihin ei tule olemaan fiksu tapa toteuttaa suhteellisen suurta muutosta. Opetussuunnitelman uudet perusteet eivät tue digitalisaation muutosta läheskään siinä mittakaavassa kuin voisivat, mutta kyllä sieltä työkaluja löytyy.
 
Mitä digitalisaatiolla sitten voitaisiin saada aikaan jopa peruskoulun tasolla? Käyn tässä läpi muutamia käytännön ajatuksia sidottuina sellaisiin perusajatuksiin kuten henkilökohtaisuus, avoimuus, riippumattomuus ajasta ja fyysisestä paikasta. 

Digitalisaation suurin hyöty tulee ehdottomasti sen mahdollisuudesta avata oppimisen aikaa ja paikkaa. Oppimisen ei tarvitse tapahtua tiukasti rajatuissa neljänkymmenenviiden tai seitsemänkymmenenviiden minuutin jaksoissa, opettajan johdolla tai luokkahuoneessa. Oppimista voidaan seurata ja ohjata tehokkaasti ja monipuolisesti myös muualla kuin fyysisesti pulpettiin ja huoneeseen sidottuna.

Yhdysvalloissa on käytetty joskus termiä Blended learning, joka tarkoittaa fyysisen luokkahuoneessa tapahtuvan opiskelun ja verkko-opiskelun yhdistelmää. Tästä on olemassa paljon erilaisia kokeiluja ja malleja, joita voi tarkastella mm. täältä ja täältä.

Minkälaisia metodeja me sitten voisimme kokeilla täällä suomessa? Monet näistä on ihan peruskauraa ja esimerkiksi minulle tuttujen opejen käytössä. Samaan aikaan kuitenkin keskustellessa erilaisissa ryhmissä ja kun seuraa keskustelua, on meillä paljon opettajia, jotka eivät ole koskaan näitä käyttäneet tai kokeilleet.

Massiiviset avoimet verkkokurssit - MOOC

Valinnaisaineissa voitaisiin käyttää osin MOOC-tyyppisiä kursseja, joille oppilaat voivat osallistua puhtaasti verkko-opiskeluna paikasta ja kunnasta riippumatta. Nämä kurssit voisivat yläkoulun puolella olla yhteisiä myös lukio-opiskelijoiden tai jopa yliopistojen ja muiden korkeakoulujen kanssa. Näitä kursseja pitäisi suorittaa tietty määrä perusopintojen aikana.

Alakoulussa MOOC-opiskelu voisi toimia erilaisten suurten projektien apuna. Yrityskylätyyppinen MOOC-opiskelu vaikkapa kansalaisvaikuttamisesta alakoulun puolelle tulevassa yhteiskuntaopin opiskelussa olisi toteutettavissa vaikka koko valtakunnan tasolla. Opiskelijat voisivat osallistua ajankohtaiseen keskusteluun, kansalaisfoorumeille ja kuntien päätöksentekokeskusteluun. Vaalivuosina sähköiset varjovaalit antaisivat esimakua parlamentarismista.

MOOC-opiskelu tarjoaa mahdollisuuksia myös yksilökohtaiseen oppimisen etenemiseen erityisesti yläkoulun ja toisen asteen opiskelun tasolla. Tämä kaikki vaatii kuitenkin sen, että me myöntäisimme nykyisen vuosiluokkamuotoisen opiskelun päivitystä.

Flipped classroom

Käänteisessä luokkahuoneessa oppimateriaalit ovat tutkittavissa verkkomateriaaleina ja luokkahuoneessa tapahtuvan opetuksen keskiössä on asioiden tarkastelu opiskelijoiden itse opiskelemista materiaaleista. Tällöin esimerkiksi kotiläksyjä ei juuri käytetä (niiden tehosta voidaan muutenkin olla montaa mieltä) vaan opiskelijat opiskelevat asiaa etukäteen ja se tarkennetaan tunneilla.

Tällaista opiskelua tehdään jo monissa luokkahuoneissa ympäri Suomea. Sitä voitaisiin kuitenkin kehittää valtakunnalliseksi käytännöksi avoimen yhteisen oppimisympäristön kautta. Tällöin voisimme myös yhtäläistää eri oppilaitosten materiaaleja ja opetusta ympäri Suomen.

Avain tässä on tarpeeksi kattava avoin oppimisympäristö (josta olen maininnut jo aiemmassa kirjoituksessa). Tämä olisi mielestäni se tärkein kärkihankkeen osio, johon opetushallituksen uuden kokeilutilan tulisi panostaa. Nyt meillä mennään siihen suuntaan, että tuomme uusia sähköisiä oppimisympäristöjä, joissa opetuksen pedagogiikka pysyy täysin samanlaisena.

Tietokoneavusteinen yhteisöllinen oppiminen

Yhteisöllistä oppimista on tehty jo pitkään. Tietokoneavusteisesti sekin voidaan saada pois luokkahuoneeseen sidotusta rajallisesta aikamääreestä. Luodaan selkeät raamit opiskeltavalle asialle, jatkuva vertaisarviointi ja selkeät toimintaohjeet verkkoon. Tämän jälkeen oppilaat lähtevät opiskelemaan asiaa omien taitojensa ja kykyjensä mukaan. Jokainen oppilas osallistuu yhteiseen ajatusten jakoon ja kaikki valmistuva materiaali siirtyy jokaisen käyttöön. Näin oppilaat voivat luoda yhteisesti kokonaisvaltaisen mallin tai materiaalin opiskeltavasta asiasta. 

Menetelmän hyödyistä perinteiseen opiskeluun tai ilman tietokoneavusteista opiskelua voit lukea täältä

Kuluttajasta tuottajaksi

Sisällöntuottamista pelkän toisten ihmisten tuottaman netin sijaan, kutsutaan usein termillä web 2.0. Tällä viitataan siihen, että ollaan siirtymässä internetin kehityksessä aikaan, jolloin yhä suurempi osa sen sisällöstä on kuluttajien itsensä luomaa.

Perinteisiä web 2.0 metodeja ovat bloggaaminen, videoraportointi tai erilaisten sisällöntuotantoon tarkoitettujen sivustojen käyttö opetuksessa. Viimeksi mainittuja ovat esimerkiksi Tagxedo, Storybird tai Classdojo

Tällaista aktiivista netin käyttöä on kuitenkin myös erilaisten materiaalien jako ja käsittely vaikkapa Google Docsissa tai sosiaalisten medioiden käyttö opetusryhmän sisäisesti tai julkisesti. Perusopetus on julkista ja käyttäjäsopimusten ja tekijänoikeuksien puitteissa täysin julkinenkin sosiaalisen median käyttö tai oppimisen seuraaminen on aivan mahdollista. 

Yhteenvetoa

Digitalisaatio on paljolti mielletty nyt ipadeiksi ja sähköisiksi oppikirjoiksi. Tosiasiassa sen pitäisi olla juuri kaikkea muuta. Sen pitäisi olla erilaisten menetelmien rohkeaa kokeilua, oppimisen ja pedagogiikan rohkeaa tutkimista ja näiden käsitysten rohkeaa avaamista ja kriittistä tarkastelua.

Digitalisaation vastustajat puhuvat perinteisten oppimismenetelmien vaikuttavuudesta oppimisessa. Ehkä meidän pitäisi alkaa miettimään koko oppimisen prosessia uudelleen. Open Koulu -blogin artikkelissa toinen kirjoittajista kuvaa erästä tapausta seuraavasti.

"Tieto on mielestäni kokonaisuus. Oppilas ei voi oppia asiaa ymmärtämättä sen koostumusta. Kerran olin unohtanut tehdä fysiikan äänikokeen ja annoin oppilaille tehtäväksi kustantamon materiaaliin kuuluvan kokeen, jossa kysyttiin ”Millä taajuudella heinäsirkka sirittää”? Opetuksessa olimme tutkineet äänen eri ilmiöitä, ja tutkittu taajuuttakin siten, että olen opettajana ylpeä siitä. Sitten kokeessa kysytään tuollaisia nippelitietokysymyksiä…"

Aivan liian usein meidän opetuksemme ja pedagogiamme on oppikirjavetoista ja perustuu vain kustantajien näkemykseen opetussuunnitelmasta. Se johtuu siitä, että peruskoulumme on yhä entisten toimintatapojemme vanki. 

Digitalisaation suurin mahdollisuus on siinä, että voimme samalla rikkoa rajoja myös muilla opetuksen osa-alueilla. Se on mahdollisuus tuoda 2000-luku muutenkin kuin teknologian muodossa perusopetukseen. Se on mahdollisuus, joka kannattaa hyödyntää ennen kuin jarruttavat voimat ehtivät estää.

Kaiken tämän keskellä ja keskiössä ovat opiskelija ja opettaja, jotka ovat vuorovaikutuksessa jatkuvasti ja luonnollisesti. Ketään ei ole tarkoitus hylätä digimaailmaan, ei aikuista eikä lasta. Me tarvitsemme yhä rautaisia opetuksen ammattilaisia, mutta me tarvitsemme heille myös yhä kehittyneempiä ja parempia työkaluja ja työtapoja.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän topira kuva
Topi Rantakivi

Olen samaa mieltä, että opetusmenetelmissä tarvittaisiin parempia tapoja ja oikeasti kiinnostutaan ymmärtämään opetettu asia, koska myöhemmin sitä vain muistaa eikä unohdu.

Aikoinaan korkeakoulussa oli opiskelijoiden johtokunta ja että he voisivat vaikuttaa opetuksien sisältöihin. Ei sitä oikeasti ollut. Järjestelmätukihenkilönä käppäilin useissa opettajien huoneissa tarkistamassa tietokoneiden kunnon ja kirjasin ylös verkkopaikat. Huomasin muistion, missä opettajat kuitenkin päättivät mitä opiskelijoille opetetaan ja kaikki muut ehdotukset opiskelijoilta ei ole otettu lainkaan.

Kyllä risoi minua pahasti. Minusta monta vuotta samoihin kaavoihin kangistunut opettaja voi kuvitella kokeen luoneena olevan helppo mutta todellisuudessa opiskelijoille vaikea. Enpä sano niistä opettajista sen enempää, kun näki heidän lävitse kuin avointa kirjaa.

Tämän eron huomasin, kun ohjelmistoakatemiaan tuotiin ulkopuolinen opettaja opettamaan fysiikkaa. Outolintu hän oli, ykkösvaatteet ja tennarit jalassa, paksut silmälasit kuin UKK:lla.

Mutta henkilöllä oli murhaavan tehokas opetusmenetelmä, joka poikkesi korkeakoulun opettajista kuin yö ja päivä. Hän antoi meille joka ainoassa fysiikkatunneilla kotiläksyjä vähintään 5 ja jos teki ne kaikki, niin 1 koepiste palkinnoksi.

Outolintu joutui puuttumaan muutamaan aiheeseen havaittuaan kotiläksyjen palautuksissa, että nyt meni opetettava aihe täysin pieleen valtaosalla opiskelijoilla ja kertasi aiheen uudestaan selvennyksinä ja kysyi ymmärrettiinkö varmasti. Taas uudet kotiläksyt, lopuksi hän oli tyytyväinen.

Tämän menetelmän lisäksi hän kehotti tekemään yhteistyötä kaikkien opiskelijoiden kanssa ja ristittiin akatemialla eräs paikka "pyöreän pöydän ritareiksi". Kokeen tuloksia lienee helppo arvata, loistavia. Valtaosalla oli fysiikka 1:ssa hylätty arvosana, fysiikka 2:ssa välttävä. Ulkopuolisen opettajan tuominen toi uudet tulokset: Fysiikka 1: 5, Fysiikka 2: 4, Fysiikka 3: 5.

Kiitos kuuluu sille akatemian johtajalle, joka tuli opiskelijoiden luokse kysymään valtaosan epäonnistumisista eri aineiden kokeissa ja päätti ottaa ulkopuolisia opettajia.

Joten kyllä kannatan kunnon muutoksia opetusmenetelmiin.

[OFFTOPIC]: Kiitos, kun teit eri blogin. Tänään tynkkysiä on tullut niin paljon, että olisi tehnyt mieli ajaa Hesaan Uuden Suomen toimitukseen ja takavarikoida kaikki tietokoneet, kännykät, lompakot ja niitä ei saa ennen kuin tehdään joku kunnon rajaus blogien luomisiin ja ei aina sitä samaa.

Uusi Suomi voisi hyvin rakentaa kolmannen osion eli räyhäysosio (Jarnaus, inttaus, märehdintä, valivali) ja sinne työnnetään kaikki samantyyliset Immoset-, Tynkkyset-, Soinit-, Perussuomalaiset-, yms. ja Puheenvuorosta tulisi taas mukavampi paikka lukea eri aiheita.[/OFFTOPIC]

Käyttäjän MattiKarnaattu kuva
Matti Karnaattu

Olennaisen tärkeä asia on painottaa peruskouluopetuksessa tietokoneohjelmoinnin alkeita.

Tarkoitus ei ole se, että kaikista pitäisi tulla tietokoneohjelmoijia. Nimittäin minkä tahansa yksinkertaisen, toimivan tietokoneohjelman tekeminen vaatii sitä, että ihminen ilmaisee oman ajattelunsa ja tahtotilansa yksiselitteiseen muotoon ilman monitulkintaisuuksia.

Tämä on uskomattoman tärkeätä ihan tavallisessa kommunikoinnissa. Hyvin usein ihmisillä on käsittämättömän heikko ulosanti, että ei vaan ymmärrä mitä toinen ihan oikeasti haluaa vaan tarvitsee olla joku kristallipallo mistä arvataan ne epäselvät, monitulkintaiset asiat. Siis vähän sama kuin juttelisi kissan kanssa. "Miau" ja sitten arvaillaan mitä se mahtoi tarkoittaa. Paitsi, että välillä tuntuu, että kissakin ilmaisee tahtotilansa selvemmin kun jotkut ihmiset.

Käyttäjän markkupatynen kuva
Markku Patynen

Harmi, ettei tämä kirjoituksesi tarttunut aiemmin "haaviini". Kuulostaa kiinnostavalta ja selväjärkiseltä tuo näkemyksesi. Digitalisaation ymmärtäminen kouluissa vain tablettien ja sähköisten oppikirjojen kautta on todellakin hyvin rajoittunut visio. Toki onhan sekin varmaan mukana omalta osaltaan, mutta tärkeämpää - toivottavasti - ovat nuo muut asiat, miten digitaalisuus tuodaan oppilaille esim. normaaliksi tavaksi toimia. Kyllä sen avulla voi muuttaa koko oppimisprosessia - jos sille vain annetaan mahdollisuus. Luulisin...

Käyttäjän Taukovihko kuva
Timo Kilpiäinen

Kiitoksia kommentista.

Nyt vaan nimenomaan tarvittaisiin sitä rohkeutta muuttaa koko oppimisprosessia ja arviointia ja ajattelutapaa.

Saataisiin ensimmäisenä maailmassa tämän vuosituhannen peruskoulu.

Toimituksen poiminnat