*

Taukovihko

Vastine Sauli Ahvenjärven "Koodauspelkoja ja -inhoja" tekstiin

Vastine Sauli Ahvenjärven "Koodauspelkoja ja -inhoja" tekstiin

Sauli Ahvenjärvi kirjoitti kannanoton ohjelmoinnin sisällyttämisestä uusiin opetussuunnitelman perusteisiin. Hänen kirjoituksensa kärki oli kritiikki sitä innostusta kohtaan, joka ohjelmointiin osoitetaan monelta suunnalta. Kritiikkinsä tueksi hän mainitsee mm. oman kokemuksensa ohjelmistoalalta ja sen ettei ohjelmointitaito ole jokamiehentaito. Lisäksi hän kritisoi ohjelmoinnin opettamista ja opiskelua siitä, että se vie aikaa pois muulta.


Valitettavasti kirjoitus on saanut suurta huomiota niin sosiaalisessa mediassa kuin valtamedioidenkin palstoilla. Ilmeisesti entinen kansanedustajuus auttaa julkaisujen leviämisessä, vaikka ne olisivat kuinka puuta, heinää ja muutama vesiperä.


Ilmeisesti Ahvenjärvi ei nimittäin ole juurikaan tutustunut siihen, miten ohjelmointi on opetussuunnitelman perusteisiin kirjoitettu. Tärkein lause siellä lienee seuraavanlainen


"Oppilaat saavat ja jakavat keskenään kokemuksia digitaalisen median parissa työskentelystä sekä ikäkaudelle sopivasta ohjelmoinnista"


Tuohon simppeliin kirjoitettuun lauseeseen tiivistyy koko se opetussuunnitelman perusteiden mukainen ohjelmoinnin opettelu. Ikäkaudelle sopivaa yhteistä tekemistä digitaalisen median parissa ja niiden teknologioiden avulla, jotka meillä on tänä päivänä käytettävissä. Se on ihan normaalia erilaisiin työkaluihin ja työympäristöihin tutustumista, joka on osa meidän peruskoulun arkea joka tapauksessa. Se että työkalut ovat digitaalisessa muodossa ei tee niistä yhtään huonompia työkaluja.


Mitä ne työkalut ja se ohjelmointi sitten on? Tässä muutama käytännön esimerkki Koodi2016 -sivustolta, jolla tutustutetaan ihmisiä siihen mitä opetussuunnitelman perusteet oikeastaan tarkoittavat. 


Luokilla 1–2 opetellaan antamaan yksikäsitteisiä komentoja ihmiseltä toiselle. Ohjelmointi on käskyjen antamista tietokoneelle, ja tässä pohjustetaan sitä.

”Opetellaan antamaan tarkkoja ohjeita, esimerkiksi ota ‘kolme askelta eteenpäin’ – ei ‘ota kolme askelta’, jotka voisivat olla sivulle tai taakse”, Pahkin sanoo.

”Tässä opitaan sitä, että täsmälliset ohjeet tuottavat täsmällistä toimintaa, ja epämääräiset ohjeet tuottavat epämääräistä toimintaa.” 


Luokilla 3–6 aletaan perehtyä tekemiseen, joka on lähempänä ohjelmointia. Työkaluna ei vielä ole varsinainen ohjelmointikieli vaan jokin visuaalinen ohjelmointiympäristö, jossa työskennellään käytännössä hiiren avulla, ei kirjoittamalla. 


Esimerkkejä tällaisista visuaalisista ohjelmointikielistä ovat esimerkiksi Scratch ja Kodu Gamelabs. Alla linkit niiden nettisivuille.

 

https://scratch.mit.edu/


http://www.kodugamelab.com/

http://www.kodu.fi/


Koodi2016 -sivusto tarjoaa ihan kenelle tahansa äärimmäisen helposti ja ymmärrettävästi selvityksen siitä, miksi ja miten ohjelmointia kannattaa kouluissa opettaa. Suosittelen sivuston tarkkaa läpikäymistä kaikille niille, joita asia mietityttää, ahdistaa, pelottaa tai jännittää. Suosittelen sitä myös Ahvenjärvelle.


Valitettavasti entinen kansanedustaja ei tunnu tätä ymmärtävän. Tietysti jos hänen käsityksensä koodaamisesta perustuu vain ja ainoastaan siihen kuvaan "ammattimaisesta koodaamisesta ja ohjemistojen tuotekehityksestä useiden vuosien ajalta" -kuten hän itse kirjoittaa, on näköalattomuus täysin käsitettävissä. Ammattimaisella koodaamisella ei ole mitään tekemistä perusopetuksen kanssa. Aivan samoin voisimme väittää, että on turha opettaa lapselle biologiaa, koska meribiologin työllä ei ole käytännössä mitään tekemistä sen kanssa tunnistaako oppilas erilaisia metsätyyppejä tai niiden kasvupaikkatekijöitä. Peruskoulussa opetellaan asioiden perusteita, tutustutaan meitä ympäröivään maailmaan ja yritetään ymmärtää asioiden syitä ja seurauksia. 


Tässä viimeisessä asiassa ohjelmointi on aivan äärimmäisen hyvä ja toimiva työkalu. Se antaa meille käsityksen asioiden logiikasta ja auttaa jokaikistä meitä esimerkiksi ymmärtämään sen, että tietokoneohjelmisto ei vihaa ketään, vaikka siinä olisi virhe. Se auttaa oppilaita näkemään, että teknologia ja rakentamamme asiat ympärillämme toimivat niin kuin toimivat, koska ihminen on laittanut ne toimimaan siten. Se on sääntöjä, rakenteita, logiikkaa, syitä ja seurauksia. Kaikki nämä ovat kokonaisuuksien hahmottamisen, systemaattisen ja abstraktin ajattelun äärimmäisen tärkeitä palikoita.


Ohjelmointi on luonnollinen osa esimerkiksi matematiikkaa, mutta sitä voidaan integroida moneen muuhunkin asiaan. Se voidaan helposti siirtää esimerkiksi muihin luonnontieteellisiin aineisiin osaksi tutkimuksentekoa. Taulukollinen tilastointi ja datan kerääminen voidaan automatisoida hyvin helpoin kaavoin vaikkapa excel-taulukkolaskinohjelmalla. Luodaan pieni kaavanpätkä ohjelman sisällä ja helpotetaan omaa työtä valtavan paljon. Mitä se vaatii? Se vaatii vain pienen ymmärryksen siitä miten joku ohjelma toimii ja miten siitä voidaan ottaa mahdollisimman tehokas hyöty. Toki sama asia voidaan tehdä paperilla ja kynällä huomattavasti pidemmässä ajassa, mutta ilmeisesti tällainen ajankäyttö on huomattavasti hyödyllisempää Ahvenjärven mielestä.


Se mitä tämä tuo uutena on tvt-opetuksen monipuolistamista kaikille oppilaille. Usein ohjelmointi ja tvt-taidot mielletään poikien taidoiksi tai vieläpä tietynlaisten poikien taidoiksi. Samoihin taitoihin liitetään typeriä sosiaalisia stereotypioita kuin moneen muuhunkin asiaan maailmassa. Tosiasiassahan näitä koulujen ohjelmointitaitoja voi oppia aivan jokainen siinä kuin ymmärtämään historian syitä ja seurauksia tai biologian ravintoketjuja. Loppujen lopuksi maailmassa on tietyt lainalaisuudet, joiden perusteella voidaan tehdä ja selvittää suurin osa erilaisista perusasioista. Siihen ei liity se oletko tyttö vai poika. Ohjelmoinnin tuomisella osaksi koulun arkea ja kouluopetusta me poistetaan siltä sellaista stigmaa, joka siihen ihan tavallisena opeteltavana taitona on liian usein turhaan liitetty. Ehkäpä voidaan saada tätä kautta myös enemmän lapsia, poikia ja tyttöjä innostumaan siitä taitona.


Tekstinsä viimeisessä kappaleessa Ahvenjärvi pyrkii löytämään edes jotain positiivista (toki kääntää sen siihen, että koodaus on pois jostain muusta). Hän mainitsee näin 


"voihan olla, että ohjelmoinnin opetuksen kautta joillekin lapsille syntyy kiinnostus matemaattisisten aineiden opiskeluun ja muutamille jopa halu tietotekniikan harrastamiseen ja myöhempään opiskeluun"


Niin aivan samoin kuin vaikkapa äidinkielen opetus voi innostaa jotakuta löytämään teatterin, kirjoittamisen, toimittamisen tai vaikkapa kipinän kielenhuoltoon. Historian opiskelusta taas voi syntyä kiinnostus keskiaikaan, Egyptin historiaan, kaukomaihin tai vaikkapa arkeologiaan. On jotenkin erikoista esittää ohjelmoinnin edut jonain irrallisena innostuksen nostattajana, kun kyseessä on kuitenkin loogisen ajattelun ja perustason mallien opiskelun asia. Vai onko kaikkien muidenkin oppiainesisältöjen tarkoitus vain innostaa tulevaisuuden opiskeluun ja harrastuksiin?


Vai olisiko kuitenkin niin, että ohjelmointi on sellainen taito, jonka avulla voidaan ymmärtää niitä rakenteita ja välineitä, joiden kanssa me työskentelemme yhä useampi tänä päivänä ja huomenna. Voitaisiinko ajatella, että on aivan luonnollista ottaa perusopetuksen arsenaaliin niitä taitoja, joiden tekijät osaltansa mahdollistavat kaiken sen mikä ympärillämme rakentuu nyt ja huomenna. Jokaisen ei tarvitse tulla huippukoodariksi. Aivan kuten jokaisen ei tarvitse koululiikunnan ansiosta tulla huippu-urheilijaksi, kuvataiteen kautta maailmankuuluksi kuvataiteilijaksi tai fysiikan kautta alan Nobel-voittajaksi. On kuitenkin hölmöä olla antamatta meidän lapsille ja nuorille työkaluja siihen, että joku heistä voi tästä löytää sen oman kipinänsä, kuten Ahvenjärvi itsekin uskoo voivan olla mahdollista. Ehkä se on se sama tyyppi, jota historia ja uskonto eivät kiinnosta pätkääkään tai se tyyppi, joka on jo kiinnostunut kaikesta mahdollisesta muutenkin ja löytää tästä vielä yhden hienon mahdollisuuden.


Annetaan opettajille ja oppilaille mahdollisuus edes toteuttaa opetussuunnitelman uusia perusteita hetken aikaa ennen kuin alamme tuomita kaiken jo ennalta. Annetaan sen verran luottamusta opettajiemme ammattitaitoon ja oppilaidemme haluun oppia, ettemme vedä mattoa jalkojen alta ennen kuin siihen on ehditty edes molemmin jaloin astua. 


Ohjelmointi ei ole jokamiehen taito, mutta sen perusteet ovat joka ikisen ymmärrettävissä. Se on hyvä ja monipuolinen työkalu sen maailman ymmärtämiseen, jonka me olemme itse ympärillemme luoneet viimeisen viiden vuosikymmenen aikana. Se antaa eväitä ymmärtää sitä maailmaa myös pidemmälle huomiseen. 


Ei pelätä uutta, vaan otetaan se vastaan avoimin mielin ja tehdään siitä paras mahdollinen työkalu, joka se voi olla. 


Sauli Ahvenjärvelle toivon mukavia lukuhetkiä opetussuunnitelman perusteiden, Koodi2016 -sivuston ja vaikkapa Scratchin kanssa. Mikäli entinen kansanedustaja toivoo, voin mielelläni olla yhteydessä ja auttaa omalta osaltani Kodu Gamelabsin kanssa, mikäli hän tähän haluaa oikeasti tutustua.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

8Suosittele

8 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (66 kommenttia)

Reino Jalas

Lieneekö tämä tällainen ihan omaa suomalaista keksintöä?

    "Luokilla 3–6 aletaan perehtyä tekemiseen, joka on lähempänä ohjelmointia. Työkaluna ei vielä ole varsinainen ohjelmointikieli vaan jokin visuaalinen ohjelmointiympäristö, jossa työskennellään käytännössä hiiren avulla, ei kirjoittamalla. "
    http://koodi2016.fi/ops.html

Mikähän viikkotuntimäärä tuollaiseen käytetään? Ja onko tällaista opetustapaa jossakin muualla maailmalla käytössä? Vaikka maailman ohjelmoinnin ykkösellä, USA:lla? Tai onko kakkosmaissa, Kiinassa, Intiassa, onko jossakin?

Jos ei muualla ole, ja on Suomessa ihan erikseen tällaiseen päädytty, niin kyllä pikkaisen epäilen asian mielekkyyttä.

Toivottavasti kuitenkin olen täysin väärässä. Ja yliopistotasoista pedagokiikkaa opiskelleet pystyvät asiassa nopeasti vakuuttamaan. Että tällä tavalla, ja juuri näin varovaisesti, kannattaa herkkien lapsiolentojen kanssa tällaisessa asiassa edetä.

Käyttäjän Taukovihko kuva
Timo Kilpiäinen

Ohjelmointiin ei ole määritetty viikkotuntimäärää, koska se on oppisisältö ei oppiaine. Sitä voidaan opiskella esimerkiksi osana matematiikan oppisisältöjä.

Itse Kodua opettaneena voin sanoa, että sen oppii mukavasti neljällä ohjatulla tunnilla, jonka jälkeen ohjelmaa voi käyttää varsin itsenäisesti.

Yhdysvalloissa on luotu mahdollisuus koodauksen perusteista opetussuunnitelmiin, mutta opetussuunnitelmat ovat huomattavasti monimuotoisemmat ja tiukemmat kuin Suomessa. Tästä johtuen osassa kouluja koodausta opetetaan ja toisaalla taas ei. Yhdysvaltojen koulutuspolitiikkaa ei voi pitää samanlaisena bulkkina kuin meidän, koska opetus on pirstaloitunut maantieteellisesti, taloudellisesti jne.

Kiinasta ja Intiasta en tiedä, koska en pätkääkään kyseisten valtioiden koulutuspolitiikkaa tunne.

Jos Suomi olisikin ensimmäinen jossain sehän olisi paha asia jotenkin? Kuitenkin ohjelmointi on osana perusopetusta jo useammassa maassa, joten ei hätää tässäkään.

Uskon ihan täysin, että meidän opettajat ovat täysin kykeneviä työskentelemään ja ohjaamaan oppilaita heidän yksilöllisten taitojensa mukaan tässäkin asiassa kuten muissa aiheissa.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Tuntuu tämä koodaus alakoulussa yhtä typerältä kuin se joukko-oppin ekaluokalla. Laskemisen alkeiden sijasta opeteltiin unioineita ja alkioita.

Reino Jalas

Historiankirjojen mukaan tuota vaihetta vedettiin vahvasti vasemmistovetoisin voimin eteenpäin. Luokat, ryhmät ja unionit kunniaan. Myös Pirkkalan kunnan tiedostava ja värikäs kouluopetus mainitaan samoissa yhteyksissä.

Nykyään uuden maailmanajan koulujen uudisvankkureiden eteen on valjastettu ehkä enemmän vihreän värisiä vetäjiä.

Käyttäjän Taukovihko kuva
Timo Kilpiäinen

Henkilökohtainen inho jotain oppisisältöä kohtaan tuskin on pätevä syy olla ottamatta asioita mukaan valtakunnallisen opetussuunnitelman perusteisiin, vaikka se itsestä siltä tuntuisikin.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Virossa on kai jo yli vuosi sitten aloitetta peruskoulussa opettaa koodausta, oletko tutustunut heidän menetelmiinsä? Näin joskus viime talvena aiheesta dokumentin ja siitä jäi mieleeni vain kuinka innostuneita nämä vielä pienet pennut olivatkaan.

Minustakin ohjelmointi kuuluu tulevaisuuden luonnollisiin taitoihin, jotka jokaisen olisi edes jotenkin hallittava. Entä sitten ohjelmakielenvalinta? Kuka sen meillä valitsee...

Käyttäjän Taukovihko kuva
Timo Kilpiäinen Vastaus kommenttiin #6

Viron malli pohjaa yksityiseen kokeiluun, joka laajennettiin pilottivaiheen jälkeen koskemaan käytännössä koko perusopetusta. Se on muodoltaan hyvin samankaltainen Suomen mallin kanssa.

Yläkoulun ohjelmointikielen valinta lienee yksi vaikeimpia päätettäviä asioita. Vai pitääkö meidän valita yhtä? Ehkä voitaisiin mennä oppilaiden mielenkiinnon mukaan. Ohjelmointikielilläkin kun on erilaiset käyttötarkoitukset. Python ja html5 on tarkoitettu erilaisiksi työkaluiksi siinä kuin vasara ja sahakin.

Juhani Kahela

Henkiklökohtainen inho tai into on hyvä peruste nollata erilaiset mielipiteet kuin omat. En jää odottamaan inhoon perustuvaa mollausta. 50-vuoden työkokemuksella, josta atk-hommia jo vuodesta 1966 lähtien näkemyksiäni silti. Vankka kokemus myös taloushallinnon johtamisesta ja sillä kokemuksella toivon, ettäolisi ihan kiva, jo kaikki hallitsisivat prosenttilaskut. Opetusohjelmia laadittaessa opettajat ovat jäävejä omaan napaan tuijottajia, jotka ovat irti reaalimaailman ossamistarpeista. Tämän totean 8 vuoden opettajakokemuksella. Missään en ole tavannut niin laiskaa porukkaa kuin opettajainhuoneessa. Alkoi etomaan niin paljon, että palasin liike-elämään. Parhaat osviitat opetuksen sisältöön saa kysymällä yli viisikymppisiltä mistä opetuksesta on ollut hyötyä ja mitä olisivat toivoneet lisää eikä niin, että mitä opettajat haluavat opettaa lisää.

Kirjoitat, että osaat ajatella itse ja olet vihreä. Mahdoton yhtälö. Elämänkokemuksellani totean, että jokainen, joka osaa ajatella itse aidosti ei kuulu mihinkään puolueeseen. Milloin olen ollut samaa mieltä vasemmistoliiton kanssa, milloin kepun ja milloin sdp:n kanssa. Miten siinä tilanteessa voi kuulua mihinkään puolueeseen. Lisäksi moraalini on korkea. En voisi kuvitella kuuluvani puolueeseen, jonka puheenjohtaja on tuomittu verorikoksesta jayksi europarlamentiikko harmaasta taloudesta. Tällä moraalikriteerillä ei liene yhtään puhdasta puoluetta.

Käyttäjän Taukovihko kuva
Timo Kilpiäinen Vastaus kommenttiin #41

Olen täysin eri mieltä kanssasi.

En usko, että nykyiset viisikymmenvuotiaat ovat parhaita kertomaan tulevaisuuden taidoista tai niistä asioista, jotka auttavat nykyisiä oppilaita neljänkymmenen vuoden päästä.

En ole samaa mieltä myöskään siitä, että opettajat olisivat laiskoja tai omaan napaan tuijottajia. Päinvastoin opettajat ovat hyvin monenlaisia persoonia, jotka tekevät työtänsä omina itsenään. Ikävää, jos ajatusmaailmasi on noin pahasti opettajantyön kärsinyt.

Kuulun puolueeseen, koska tahdon lähteä vaikuttamaan oman kotikuntani ja mahdollisesti myös valtion asioihin. Sitä varten meillä on olemassa parlamentaarinen demokratia, joka toimii puolueiden kautta. En ole samaa mieltä kaikkien Vihreitä edustavien ihmisten kanssa jokaisesta asiasta. Eikä minun tarvitsekaan olla. Väitteesi oman ajattelun mahdottomuudesta ja moraaliasioista ovat pohjattomia.

Juhani Kahela Vastaus kommenttiin #45

Täyttä sanahelinää. Kommenttini ei lainkaan perustu ajatusmaailmaan vaan vuosien kokemukseen. Kommenttini opettajiin liittyy oman kokemukseen ja kymmeniin tuntemiini opettajiin. Yksi oli Espoossa peruskoulun rehtori. Kaikki ovat yhtä mieltä laiskuudesta. Yksikin sanoi, että mistään ei saa enempää palkkaa työmäärään nähden.

Kun katsoo taaksepäin, niin vuonna 1970 tehdyt ennusteet eivät toteutuneet. Parhaiten tulevaisuutta ennustivat silloiset viisi-ja kuusikymppiset elämänkokemuksellaan. Nykypolvi tuntuu olevan omasta mielestään tiedon korkeimmalla tasolla ja heissä asuu kaikki viisaus. Kokemuksen voi heittää romukoppaan. Miksiköhän meillä koulutetaan työttömiä hienoilla koulutusohjelmilla? Kuka tietää paremmin, minkälaisia taitoja työelämä vaattii tulevaisuudessa, kuin talouselämä. Eivät ainakaan opettajat.

Jokainen ajatteleva tietää, että energian hintaa 60 vuoden päästä ei tiedä kukaan paitsi (ajatteleva) vihreä. Yhtä vähän kuin nykyistä hintaa tiesi vuonna 1955.

Kannanottosi moraalikysymykseen on samaa tasoa kuin moottripyöräjengin jäsenen kannanotto heidän rikollisuuteen.

Käyttäjän Taukovihko kuva
Timo Kilpiäinen Vastaus kommenttiin #48

Oma kahdeksan vuoden kokemukseni opettajuudesta antaa täysin erilaisen kuvan, kuin mitä sinä kirjoitat. Se on subjektiivista, joten tuskin tähän voidaan mitään yhteistä kantaa löytää. En ole siis millään tavoin samaa mieltä tuosta asiasta.

Olisi mielenkiintoista tietää, mistä olet tehnyt tuon päätelmän, että 1970-luvulla parhaiten tulevaisuutta ennustivat silloiset viisi- ja kuusikymppiset. Onko se ihan oma kantasi ja kokemuksesi vai löytyykö tähän jonkinlaista dataa?

Kokemusta ei kai kukaan ole heittämässä romukoppaan. En ole ainakaan itse sellaista kirjoittanut. En kuitenkaan ole sitä mieltä, että kokemus automaattisesti tuo minkäänlaista näkemystä. Oikeanlainen kokemus yhdistettynä kykyyn käsitellä tietoa ja tutkimusta varmasti on hyvä asia tutkittaessa mitä tahansa.

Opettajat eivät varmasti ole parhaita tulevaisuudentutkijoita enkä niin ole mielestäni myöskään väittänyt. Olen kuitenkin sitä mieltä, että myös opettajissa on niitä, jotka osaavat varautua tulevaisuuteen paremmin kuin toiset.

Energian hinta tuskin liittyy tähän asiaan mitenkään, enkä energian hinnan kehitystä juurikaan tunne, joten en liene pätevä kommentoimaan tuohon mitenkään.

Mitä tulee tuohon moraaliasiaan niin en ymmärrä argumenttiasi. Koska kuulun puolueeseen en voi olla jotain mieltä puoluepolitiikasta? Koska olen ateisti minulla ei voi olla mielipidettä ateismista? Koska olen opettaja en ole pätevä arvioimaan opetuksen etiikkaa?

Jari-Matti Mäkelä

Joukko-opin opettaminen taisi epäonnistua osittain osaamattomien opettajien takia. Koulussa se matematiikan esille tuleminen kaiken laskennan alta taitaa jäädä ikävä kyllä harvojen herkuksi, vaikka miten koodaamista kouluihin tulisikin. Joukko-oppi on erittäin hyödyllinen väline ihan jo koodaamisessakin, puhumattakaan siitä, että koko matematiikka voi perustua siihen, esim. https://en.wikipedia.org/wiki/Tarski%E2%80%93Groth...

https://en.wikipedia.org/wiki/Royal_Road#A_metapho...

Käyttäjän StefanTallqvist kuva
Stefan H. Tallqvist

Tämän vuoden (2015) toukokuussa pidin vanhojen ylioppilaskaverini pyynnöstä esitelmän vanhassa Porvoon lyseossa. Fysiikka ja geometria olivat ne aineet koulussa, josta pidin eniten, ja minulla oli näissä aineissa aina hyvä arvosan. Asia josta en pitänyt oli mekaaninen päässä laskenta, enkä sitä ole juurikaan tarvinnut. Ongelmien periaatteellinen ratkaisu on se tärkeämpi asia, ei päässä laskenta.

Ylioppilasvuonna 1961 oli vielä käytössä laskutikku ja logaritmitaulukot. Mutta jo silloin fysiikassa valmistettiin sumukammio, jossa pystyi näkemää erilaisia hiukkasten jälkiä.

Esitelmä pidettiin fysiikan opettajan luokkahuoneessa, ja hän kertoi meille tämän päivän fysiikan opetuksetta, ja tulevaisuuden suuntaviivoista. Minä pidin ruotsin kielellä esitelmän siitä fysiikasta jota nykyään kiinnostaa.

Ylioppilaskirjoituksiin suunnitellaan kaikille jaettava elektroninen laskukone, ja mahdolliseti myös PC tietokoneen käyttöä.

Kyllä se on hieno asia, että jokin verran ohjelmointia ja elektronisten apuvälineitten käyttöä suunnitellaan opetettaviksi kouluihin varhaisessa vaiheessa. Näitä koneita käyttämällä tulee sellainen palkitseva tunne, että kone pystyy suorittamaan sinulle erilaisia työtä säästäviä tehtäviä. Ja nykyään paljon muutakin.

Ville Vulpes

Kilpiäinen on täysin oikeassa. Tuo Ahvenjärvi on aivan pihalla. Jos käsityötunnilla virkataan lapasia tai veistossa tehdään kauha, niin luuleeko Ahvenjärvi, että nämä oppilaat aikuisena virkkaavat lapasia ja veistävät kauhoja ammatikseen? Sama pätee kyllä sitten moneen muuhunkin aineeseen ja tekemiseen. En lähde tässä luettelemaan, mutta jos ei ole dementoitunut, niin keksii kyllä itsekin lisää vastaavuuksia.

Reino Jalas

"Henkilökohtainen inho jotain oppisisältöä
kohtaan tuskin on pätevä syy.."

Minä nyt ainakaan en ole mitään oppisisältöä vastaan. Myös ohjelmoinnin auttavan tasoinen opettaminen ainakin jollekin osalle väestöä on hyvinkin tärkeätä. Enemmän noita suomalaisia oppisisältöjä katsomalla tuli mieleen että ollaankohan tässä meillä nyt liiankin löperöitä.
Ei niin kovin määrätietoiselta vaikuta opettamisen etenemispolku.

Olemattomalla vironkielen taidollani sain tehtyä tällaisen pikaisen vertailun Viron ja Suomen 9 vuotisella peruskoulutasolla tapahtuvasta opetuksen edistymisestä.

VIRO

  • Luokat 1.–3: Oppimisympäristönä toimii visuaalinen ohjelmointiympäristö Kodu Game Lab, sekä MSW Logo, joka on niin sanottu miniohjelmointikieli.
  • Luokat 4.–6: Oppilaat saavat valita joko Lego-robottien ohjelmoinnin tai verkkoohjelmoinnin.
    Tässä vaiheessa esitellään myös MIT:ssä kehitetty lapsille suunnattu visuaalinen Scratch-ohjelmointiympäristö.
  • Luokat 7.–9:
    -Opiskelijat pystyvät käyttämään teknologiaa luovasti ja ratkaista monimutkaisia ongelmia.
    -Opettajat luo metodologisia materiaaleja, suosituksia tietotekniikan, jotka soveltuvat käytettäväksi opetuksessa kypsälle tasolle.
    - Tarjoaa sekä opiskelijoille että opettajille, tarvittaessa tukea myös koulun ulkopuolella.
    - Olemassa opetusmateriaalit: Scratch, Python, codecademy.com (JavaScript ja HTML / CSS)

SUOMI

  • Luokat 1.–2.: Opetellaan antamaan yksikäsitteisiä komentoja ihmiseltä toiselle. Ohjelmointi on käskyjen antamista tietokoneelle, ja tässä pohjustetaan sitä. ”Opetellaan antamaan tarkkoja ohjeita, esimerkiksi ota ‘kolme askelta eteenpäin’ – ei ‘ota kolme askelta’, jotka voisivat olla sivulle tai taakse”.
  • Luokat 3–6: Aletaan perehtyä tekemiseen, joka on lähempänä ohjelmointia. Työkaluna ei vielä ole varsinainen ohjelmointikieli vaan jokin visuaalinen ohjelmointiympäristö, jossa työskennellään käytännössä hiiren avulla, ei kirjoittamalla.
  • Luokat 7–9: Aloitetaan perehtyminen johonkin oikeaan ohjelmointikieleen. ”Emme ota kantaa siihen mikä se kieli on.” ”Mutta tarkoituksena on, että ymmärretään perusasioita kielestä ja osataan tulkita ohjelmakoodia – tuossa kohdin ohjelma ottaa jonkin luvun sisään, tuossa se tekee sille jotain ja niin edelleen.”

Mikäli listalla olevat tiedot pitävät suunnilleen paikkansa, niin Viron opetussuunnitelma vaikuttaa jämäkämmältä. Heti alakoulun 1..3 luokilla otetaan Kodu-menetelmäkin käyttöön.

Varsinaista ensimmäistä ohjelmointikieltä Virossa aletaan opettaa jo 4..6 kouluvuosina. Suomessa ollaan paljon pedagogisesti varovaisempia. Ettei herkkiä ihmisalkuja rikota liialla tiedolla, liian aikaisin.

Siksi varsinaiset ensimmäiset ohjelmoinnin opetustehtävätkin otetaan Suomessa käyttöön vasta 7..9 kouluvuosina. Siinä vaiheessa Viron kouluissa mennä viiletetään jo Advanced -sarjassa. Tehdään erilaisia vaativia ohjelmointitehtäviä ym.

---
Ehkä ruoho vaan näyttää vihreämmältä aidan toisella puolella, eli tässä tapauksessa Virossa.

Jotenkin saa vaikutelman että siellä noita Englannissa, USA:ssa ja muualla maailmassa käytössä olevia ohjelmoinnin alkeisopetuksen välineitä käytetään suunnitelmallisemmin. Käytetään enemmän ja nopeammassa aikataulussa kuin Suomessa.

Aika myöhäisen tuntuisesti, vasta 7..9 luokilla vasta suomalaislapsille uskalletaan jotakin oikeata ohjelmointiakin varovaisesti opettaa.

No, ehkä pikaiset viro-käännökseni ja ymmärrykseni teki tepposet. Eikä asia ole lainkaan näin, vaan päin vastoin Suomessa tuo IT-alueen ja ohjelmoinnin opettaminen edistyy paljon nopeammin ja paremmin kuin Virossa tai Britanniassa konsanaan.

Kenties joku tätä IT-opetusasiaa tutkinut ja opetussisältöjä suunnitellut osaa osoittaa jostakin päin nettiä jonkinlaisen paremman koosteen tai vertailutaulukon.
Sellaisen jossa Suomea ja jotakin pari muuta maata voisi peruskoulun IT-opetuksen osalta vertailla taulukon mallisesti rinnakkain.

Käyttäjän Taukovihko kuva
Timo Kilpiäinen

Ymmärsin alkuperäisen kommenttisi siis hieman väärin, tästä pahoittelut.

Viron mallissa tosiaan aloitetaan varsinainen softan käyttö hiukan aiemmin kuin Suomessa. Kodu ja Scratch ovat muuten ne, joita tähän asti Suomessakin on eniten käytetty. MSW Logo on itselleni tuntematon. Scratchin ja Kodun mainitsinkin jo alkuperäisessä postauksessa. Ovat molemmat olemassa myös suomenkielisinä versioina.

Legorobotiikka on taas Suomessa toiminut Espoolaisen Innokas-oppimiskeskuksen kautta kerhopohjaisena toimintana jo useamman vuoden ajan. Innokas toimii Koulumestarin koulussa ja sieltä kannattaa kysyä tästä lisätietoja, jos asia kiinnostaa.

Jos teksti on tosiaan Viron yleisestä opetussuunnitelmasta on se harvinaisen yksityiskohtaisesti kirjoitettu. Suomessahan tehdään perusteiden päälle kuntakohtaiset ja koulukohtaiset Opsit, joissa voidaan sitten mainita noita tarkempia ohjelmistoja jne.

Suomen malli on verrattavissa Viron malliin osin, mutta Viron mallia voitaneen pitää tämän osalta jollain tavoin kunnianhimoisempana. Suomessa ohjelmointia ei nähdä itseisarvona, josta osoituksena laveammat sanamuodot ja "rauhallisempi" tahti.

Vertailua opetuksen tehosta ja oppimisen tasosta ei valitettavasti varmasti saada vielä vuosiin. Tutkimus on hidasta ja maailma nopeaa.

Reino Jalas

"Jos teksti on tosiaan Viron yleisestä
opetussuunnitelmasta on se harvinaisen yksityiskohtaisesti
kirjoitettu."

Eikö teksti näyttänyt tutulta vai? Edellä ollut Viron koululuokkia 1...3 ja 4...6 koskeva IT-opetuksen sisällön teksti oli otettu suoraan Koodi2016 kirjasta, sivulta 66.

Viron ylempiä 7...9 luokkia koskevan opetuksen sisällön kuvaus oli nuijasti jätetty pois. Sitä jouduin itse kaivelemaan kasaan vironkielisestä netistä.

"Suomen malli on verrattavissa Viron malliin osin,
mutta Viron mallia voitaneen pitää tämän osalta jollain
tavoin kunnianhimoisempana."

Tätähän tässä kunnianhimottomuutta epäilen ja sitä kautta hiukan pelkään. Että Suomessa omaa opetuksen suunnittelijoiden lepsuutta asiassa lipsutaan. Pitäisi olla paremmin tiedossa millaisia opetusmenetelmiä ja millaisia vaatimuksia muualla maailmassa käytetään. Alkajaisiksi nyt kunnolliset vertailutiedot vaikka helppojen eurooppalaisten verrokkien, Viron, Ruotsin ja Britannian opetustavoista.

---
Kuten blogisti itsekin toteaa, suomalainen IT-alan peruskoulutason opetus ei kunnianhimon/vaativuuden tasossa pärjää edes Virolle.

Suurin kilpailullinen paine maailmalta tulee kuitenkin Aasian suunnasta. Niille pitäisi pärjätä. Olla niitä nokkelampia, innovatiivisempia, paremmin ajan hermolla pysyviä ym.

Tässä mielessä lievälle laiskanläksylle laittaisin nykyisten IT-opetusmenetelmiemme tasoja suunnitelleet. Pitäisi paremmin ottaa selkoa ja tuntea taso maailmalla, ja sen mukaan tätä kotimaista alan opetusta kehittää ja suunnata.

Käyttäjän JuusoVuorinen kuva
Juuso Vuorinen

Kyllä. Suomessa on oltu aivan liian löperöitä.

Käyttäjän JuusoVuorinen kuva
Juuso Vuorinen

Kyllä. Englannin malli on paljon suunnitelmallisempi ja laaja-alaisempi, ilmeisesti siellä on myös enemmän tunteja aiheen opiskeluun.

Käyttäjän JukkaHorsmanheimo kuva
Jukka Horsmanheimo

Kannatan ehdottomasti ohjelmointitaitojen perusteiden opetusta vaikka jo ala-asteella. Se on nykymaailmassa melkein yhtä tärkeä asia kuin medialukutaito.

Itse olin jo yli viisikymppinen, kun jouduin puolivahingossa, työni vuoksi opettelemaan vähän C++ ohjelmointikieltä ja robotiikkaa.
Pysyttelen yhä teatterialalla, mutta kokemus oli avartava - nyt ymmärrän tätä digiaikaamme aivan toisin kuin ennen. Moni arkipäiväinenkin asia, kuten vaikka pesukoneen kirjopesuohjelma, on nykyisen ymmärrykseni rajoissa.

Käyttäjän LassiJskelinen kuva
Lassi Jääskeläinen

Tärkeä kirjoitus. Hyvä, että avasit tätä aihetta.

Käyttäjän Taukovihko kuva
Timo Kilpiäinen

Kiitoksia. Osuu niin kovasti oman mielenkiinnon kohteisiin, ammattiin ja vielä perheellisenä tulevaisuuteenkin, että oli pakko :)

Käyttäjän jsalmi kuva
Juha Salmi

Harvalla opettajalla on ammattitaitoa koodaukseen ja siellä missä koodausta saisi yhdistettyä parhaisten koulutöihin erillaisten laiteiden parissa joita voi itse suunnitella yms. vähennetään tunteja ja mieluimmin tunnutaan suuntaavan voimavaroja askarteluun.

Ohjelmointia on jo pitään tehty teknisen käsityön parissa, paikasta riippuen taso ja laajuus on vaihdellut. Tuleva OPS ei Suomessa ainakaan teknologiakasvatusta paranna vaan pikemminkin päinvastoin.

Ps. Aikas monella yläkoulun oppilaalla on aikaheikko taitotaso kymmensormijärjestelmästä, tai perusohjelmien käytöstä.

Käyttäjän Taukovihko kuva
Timo Kilpiäinen

Nuo alakoulussa opetettavat asiat ovat aivan varmasti luokanopettajien hallittavissa, opeteltavissa ja heille koulutettavissa. Yläkoulun aineenopettajien täydennyskoulutukseen taas on tietysti näiltä osin satsattava, mikäli tarvetta on.

Tekniseen työhön ohjelmointi sopisi erinomaisen hyvin. Valitettavasti vaan on kyllä totta, että kyseisen aineen osalta ollaan menossa väärään suuntaan tuntimäärien ja arvostuksen suhteen.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Lasten leikit ovat iät ajat sisältäneet tuollaista komentojen antamista leikkikavereille. Pitääkö "algoritmit" nyt tuoda opetussuunnitelmaan kun leikit on korvattu aivoja neuroplastisesti jumiuttavilla kännykköillä, joista on tullut lasten kavereita?

"Luokilla 1–2 opetellaan antamaan yksikäsitteisiä komentoja ihmiseltä toiselle. Ohjelmointi on käskyjen antamista tietokoneelle, ja tässä pohjustetaan sitä."

Käyttäjän Taukovihko kuva
Timo Kilpiäinen

Neuroplastisesti jumiuttavilla kännyköillä?

En osaa sanoa tuohon mitään sellaista, joka muuttaisi käsitystäsi mihinkään suuntaan, joten lienee parempi olla tarttumatta siihen.

Jos ajatusmaailma on tuo ja ajatus teknologiasta tuo niin en minä siihen pysty vaikuttamaan.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Tosikavereita nuo tietokoneet! Harhaista haitallista "kehitystä" vahvistetaan...

Käyttäjän Taukovihko kuva
Timo Kilpiäinen Vastaus kommenttiin #19

Oli ihan pakko etsiä sitten tietoa tuosta neuroplastisesta asiasta, johon useamminkin tunnut viittaavan erinäisissä yhteyksissä.

Noh... linkkaat omissa kirjoituksissassi Cris Rowaniin tässä asiassa. Hänhän on lääkäri, joka asiasta kirjoittaa ja uutta teknologiaa kritisoi paljonkin.

Useampikin hänen esimerkiksi Huffington Postiin kirjoittamistaan blogeista on kuitenkin aika tehokkaasti debunkattu tieteellisten liitteiden osalta.

Sen lisäksi tulee huomioida, että kyseinen ihminen omistaa ja johtaa firmaa, joka tuottaa kursseja ja materiaalia "virtuaalielämästä pakenemiseen". Aikamoisen uskottavuuskriisin kokee siinä kohtaa "asiantuntija", kun tutkimuksen sijaan tuottaa materiaalia oman firmansa mainokseksi.

Digidementiaa taas ei ole pystytty todentamaan minkäänlaisissa pitkäkestoisissa tieteellisissä tutkimuksissa.

Höpöpelottelulla on toki lukijansa ja kuulijansa, mutta kannattaa lyödä pöytään jotain massiivisempaa, jotta saa ainakaan meikäläistä vakuutettua tuollaisella pseudotermistöllä tm.

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen

Tuohon kai -- kirjoittaja huomioon ottaen -- sopivin kommentti olisi:

"Neuroplastisesti jumiuttavat kännykät". Hohhoijaa.

Pekka Nieminen

Algoritmit ovat olleet opetussuunnitelmassa jo hyvän aikaa. Jakokulma on erittäin hyvä esimerkki algoritmista ja on opettanut ohjelmointitaitoa lukuisille ikäluokille. Ensimmäisenä askeleena ohjelmoinnin oppimisessa on se, että osaa itse seurata tarkasti annettuja ohjeita.

Käyttäjän MarkusLehtonen kuva
Markus Lehtonen

Britit sanovat asiat niin kuin ne ovat, eikä suomalaisittain (savolaisittain?) kierrellen ja kaarrellen:

"Getting more kids to code has been a cause célèbre for the technology industry for some time. Teaching programming skills to children is seen as a long-term solution to the “skills gap” between the number of technology jobs and the people qualified to fill them.

From this month, the UK is the guinea pig for the most ambitious attempt yet to get kids coding, with changes to the national curriculum. ICT – Information and Communications Technology – is out, replaced by a new “computing” curriculum including coding lessons for children as young as five."

http://www.theguardian.com/technology/2014/sep/04/...

Sama ilmiö toistuu noissa pirun pädeissä, jota touhua katselen nyt henkilökohtaisesti jo toista vuotta. En näe iPadien jakamisessa lapsille/nuorille verorahoilla olevan suurtakaan järkeä. Näppituntumalla haitat ovat olleet hyötyjä suuremmat. Tosin lopullista vaikutusta ei kukaan pysty kunnolla arvioimaan.

Koulun suunnasta haittoja ei ole kielletty. Vakio selitys on aina että hyödyt ovat haittoja suuremmat. Ei ole kielletty, etteikö joillekin yksilöille olisi noista syntynyt jopa vakavaa pitkäaikaista vahinkoa esim. kympin oppilaan taantuminen peliriippuvaiseksi ei-kympin oppilaaksi. Mutta koko koulupopulaatiolle hanke on silti ollut plusmerkkinen. Tuo heitetään aina mutu-tuntumalla.

Käyttäjän Taukovihko kuva
Timo Kilpiäinen

En ymmärrä kommentin pointteja. Linkittämäsi artikkeli on varsin neutraali asian suhteen.

Tablettitietokoneet, johon viittaa kommentin myöhemmässä osiossa on ihan tavallisia työkaluja. Ei niitä tarvitse miksikään pirun koneiksi nimittää.

Näppituntuma on usein omasta mielestä varsin hyvä. Tieteelliseksi tai päteväksi todisteeksi mistään se ei kuitenkaan ole hyvä.

Riippuvuuden esiin nostaminen on turhaa demonisointia, kun on kuitenkin osoitettu, että esimerkiksi ystävyyssuhteiden muodostuminen syrjäytymisvaarassa oleville tai erilaista ideologiaa tai vaikkapa seksuaalisuutta ilmentäville nuorille on sosiaalisissa medioissa ja uusien teknologioiden kautta huomattavasti turvallisempaa ja luontevampaa.

Vertaistuen merkitys jätetään näppärästi syrjään kun halutaan tehdä teknologiasta ja sen mahdollisuuksista paha. Valitettavasti nämä haitat ovat raflaavampia kuin hyödyt ja siksi jäävät mieleen tai nousevat esiin jatkuvasti.

Käyttäjän MarkusLehtonen kuva
Markus Lehtonen

Et varmaan kun tunnut kulkevan laput silmillä kuin ravihevonen. Poikieni koulun rehtori on samanlainen. Hän tosin myöntää, ettei hyödyistäkään ole olemassa juuri muuta näyttöä kuin se näppituntuma, mutta usko on vahva.

Häiriköinti on kuulema vähentynyt kun kaverit lilluvat pelimaailmoissaan kaikki päivät.. Vanhanaikaisissa kirjoissa ei ollut Aku Ankkaa ja pelikortteja liitteenä, siitä tuo uusi media on erilainen.

Laitteiden aiheuttama riippuvuus on aivan ennen näkemätöntä luokkaa, nimenomaan tablettien. Pitäisi muidenkin kuin vanhempien huolestua. No, koulun terveydenhoitaja sentään on tolkuissaan ja ei pidä kehitystä ihan kaikkein parhaimpana. Pirun koneita ihan aiheesta.

Käyttäjän Taukovihko kuva
Timo Kilpiäinen Vastaus kommenttiin #32

En vaivaudu yrittämään kääntämään päätäsi tässä asiassa, koska selkeästi olet jo päättänyt, että tämä on paha juttu ja paha paha paha ja paha vaikka kuinka joku muu asiasta muuta sanoisi.

Sata ihmistä voi sanoa, että tämä on hyvä ja kun yksi sanoo toisin, kerrot hänen olevan tolkuissaan. Näin maailmaa voi tulkita.

Tuskin siis minun kannattaa enempää pyrkiä tähän aikaa tai vaivaa käyttämään.

Käyttäjän MarkusLehtonen kuva
Markus Lehtonen Vastaus kommenttiin #35

Miksi pitäisi yrittää kääntää? Minä olen yksi näitä keski-ikään päätyneitä käyttökokemuksiltaan paskoja sovelluksia koodaavista huru-ukoista, joka ei ymmärrä tämän päivän menosta tuon taivaallista.

Mitä tulee peruskouluun ja koodaamiseen, kannatan ajatusta rajatusti. Kaikille koodaamista yleissivistävän aineena (tiedän, ei ole oppiaine, mutta joskus vielä on) pidän hölmönä ajatuksena. Kouluissa on ollut vaihtoehtoisia aineita esim. tekninen/tekstiilityö. Tuon tietotekniikan voisi laittaa tuohon jatkoksi. Voisi sitten halukkaat valita sen.

Digitaalinen oppiminen on osittain ok. Esim. interaktiiviset tehtävät ovat hyviä. Mutta nyt on menty liikaa teknologia edellä puuhun. Se, että oppilaille jaetaan monen sadan pädit, joilla pääsääntöisesti pelataan tai katsotaan videoita, se ei ole järkevää.

Sen olen pannut merkille, että ne joilla koodaamisesta on vähiten kokemusta, huutavat eniten sen autuaaksi tekevästä vaikutuksesta. On tehty vuosikymmeniä töitä, jotta tietotekniikan käyttö olisi helppoa. Nyt tuo halutaan jostain syystä purkaa ja palauttaa kooditason operointi loppukäyttäjälle. En ymmärrä alkuunkaan.

Käyttäjän MarkusLehtonen kuva
Markus Lehtonen

Myöskään 'Linda Liukas'-tyyppiset kommentit eivät ihan vakuuta:

"Tietotekniikkaa saadaan laajemmin arkeen mukaan, kun sitä alkavat kehittää muutkin kuin nuoret miehet. Naiset ovat tietotekniikan kehittäjinä lähes hyödyntämätön voimavara. Ajatellaanpa, miten lastentarhanopettaja tai sairaanhoitaja voisi ratkaista monia arjen asioita tietotekniikalla, aivan uudella tavalla."

Vaikka tämä ei ihan suoraan blogin aiheeseen liity, niin onhan Linda ollut vahvasti mukana tässä "Kaikki koodaa"-liikkeessä. Ja on toinen kirjoittaja tuossa ilmeisesti opettajille suunnatussa Koodi2016-opuksessa.

En voi asialle mitään, mutta mielestäni tuo on aivan älytön kommentti vailla minkäänlaista realismia.

Käyttäjän Taukovihko kuva
Timo Kilpiäinen

Miksi muka? Naisten mukaantulo eri tieteen aloille on tuonut aivan uudenlaisia oivalluksia ihan jo sen takia, että volyymi tieteen tekijöille on muuttunut suuremmaksi. Miksei näin olisi myös tietotekniikan osalta?

Onko ajatuksesi muka se, että nuoret miehet ovat ainoita, jotka voivat luoda järkeviä tietoteknisiä oivalluksia tai sovelluksia?

Käyttäjän MarkusLehtonen kuva
Markus Lehtonen

Kommenttini ei ole millään lailla seksistinen, Lindan on. Voisin heittää analogian toisille aloille:

"Ajatellaanpa, miten vanginvartija tai pappi voisi ratkaista monia arjen asioita tietotekniikalla, aivan uudella tavalla. Kun koodaus on 2000-luvun keksimisen kieli, on tärkeää, että sen mahdollisuuksia hyödyntävät monenlaiset ihmiset"

En siis osaa kuvitella että ko. ammattikunnilla olisi edes kiinnostusta alkaa koodata itse. Enkä myöskään ymmärrä miksi näin tekisivät. On pelkästään jo kustannustehokkaampaa, että tietotekniikan ammattilaiset tekevät sovellukset, hoitajat hoitavat jne.

Mikä on kansantaloudellinen vaikutus, jos näin hypoteettisesti mietitään sitä, että sovellukset olisivatkin pelkkiä runkoja jatkossa ja käyttäjät koodaisivat niihin itse haluamansa toiminnot?

Käyttäjän Taukovihko kuva
Timo Kilpiäinen Vastaus kommenttiin #30

Ethän nyt ole tosissasi? Että ihminen on työnsä jatke koko elämänsä? Että suutari pysyköön lestissään ja suutari pysyköön myös poissa koodaamasta, koska on suutari?

On niin keskiaikainen kommentti, että pistää ihan oikeasti ärsyttämään.

Kai tiedät, että ihan järjettömän suuri määrä keksintöjä, ajatuksia ja ideoita on syntynyt nimenomaan oman alansa ammattilaisten tarpeesta saada apu johonkin heidän työnsä ongelmaan. Nämä yritteliäät ammattilaiset ovat sitten kehittäneet siihen avun. Näin on syntynyt esim. turvavyöleikkuri, jonka kehitti palomieskaksikko ja sairaaloiden liikkuvat tavarakärryt, joiden idean takana on sairaanhoitaja.

Ideoita ja ajatuksia ja ongelmanratkaisukykyjä on ihan jokaisella ihmisellä. Lauseesi kustannustehokkuudesta on naurettavaa pöllöilyä.

Jos meillä olisi tarpeeksi tehokkaat ja helppokäyttöiset rungot joihin ammattilaiset voisivat ohjelmoida helposti tarvitsemansa asiat meillä olisi myös todennäköisesti huomattavasti ketterämmät ja paremmat softat vaikkapa terveydenhuollossa.

Että joopa joo... hoitajat hoitaa... jepjep

Käyttäjän MarkusLehtonen kuva
Markus Lehtonen Vastaus kommenttiin #31

Kyllä minä ymmärrän tuollaiset kommentit nimenomaan ammattiryhmää koskevina, aivan kuin olen itsekin kommentoinnut ammattiryhmiä. Yksittäinen ihminen taasen voi innovoida ihan mitä tahansa, ammattista riippumatta, ja kannustankin siihen. Alan ihminen on yleensä paras keksimään helpottavia, jopa uraa uurtavia keksintöjä. Jos siis näkee metsän puilta.

Mutta sille, etteikö hoitaja, lastentarhanopettaja, pappi tai vaikkapa se vanginvartija voisi keksiä mullistavan keksinnön alallaan tai vaikka jollain muulla alalla, sille ei ole esteitä tänä päivänäkään. Tietotekniikka on yksi työkalu muiden joukossa, jota ideoimisessa voi käyttää.

Atte Peltomäki Vastaus kommenttiin #31

Tästä aiheesta on ollut enemmänkin keskustelua. Tietotekniikkamaailmassa on pidempään jo pyritty saamaan nuoria innostumaan koodauksesta, nimenomaan tuotteiden kuten Raspberry Pi avulla. Tulokset ovat olleet odottamattomia mutta positiivisia; nuoret eivät niinkään ole opetelleet koodaamaan, vaan ratkaisemaan arkielämän ongelmia koodauksen avulla. Yleisesti nuorten tekemien projektien keskeisenä osana ei ole monimutkainen koodi, vaan oivaltava idea jonkin arkielämän askareen tekemiseen fiksummin, johon jo pienikin määrä tietoteknistä osaamista riittää.

Tottakai kaikki tällainen kehitys myös houkuttelee elämäänsä kyllästyneitä vanhoja paarmoja valittamaan. Ei niistä kannata välittää.

Käyttäjän Taukovihko kuva
Timo Kilpiäinen Vastaus kommenttiin #42

Juuri näin. Myös kouluopetuksessa otetaan toivottavasti käytännön tasolla huomioon esimerkiksi ohjelmoinnin tai yksinkertaisen automatisaation (softa tai rautatasolla) apu vaikkapa tutkimuksen tekemisessä ja tieteellisen tiedon tarkastelussa ja tutkimisesssa. Parhaimmillaanhan ohjelmointi voi tehostaa aivan tavallista luokkahuonetyöskentelyä, kun joku saa siihen sopivan idean.

Atte Peltomäki Vastaus kommenttiin #44

Tietotekniikka on hyvin nuori ala ja kasvaa todella hurjaa vauhtia. Tämän päivän kokeneille ammattilaisille voi tuntua hyvin vieraalta, että vähäisestäkin ohjelmointiosaamisesta voisi olla hyötyä, ja vieläpä muilla aloilla kuin tietotekniikassa.

Ensireaktio minullakin oli kyynisen negatiivinen tätä projektia kohtaan. Aiheeseen tarkemmin tutustuttua ja asiaa mietittyäni tulin kuitenkin siihen tulokseen, että tämähän on hyvinkin järkevää, ja itse asiassa nykyisen hallituksen kilpailykykyvouhkausta silmälläpitäen järkevin mahdollinen edistämisen kohde peruskoulutuksessa. Suomessa on jo nyt maailman huippua oleva hinta-laatusuhde tietotekniikkaosaamisessa ja nimenomaan siellä osaamisen huipputasolla. Olisi vähintäänkin hölmöä olla panostamatta tämän ylläpitoon ja kehittämiseen.

Käyttäjän sauliahvenjarvi kuva
Sauli Ahvenjärvi

Timo Kilpiäinen, kiitos vastineestasi.
Et ole kunnolla ymmärtänyt tekstiäni, koska ammut välillä niin pahasti ohi maalin. Monista asioista olen kanssasi samaa mieltä, enkä suinkaan vähättele tietoteknisen yleissivistyksen merkitystä, tietotekniikan opetuksen tarpeellisuutta enkä varsinkaan tämän alan osaajien tarvetta Suomessa. Mutta koodaamisen opettamisen tarvetta koko ikäluokalle jo alakouluiässä epäilen, eikä sitä ole tähän mennessä kunnolla perusteltu. Olen kyllä jo kauan sitten tutustunut Koodi 2016:essä esitettyihin perusteluihin, mutta ne eivät valitettavasti minua vakuuta.

Käyttäjän Taukovihko kuva
Timo Kilpiäinen

Kiitos kommentista. Mielestäni tekstissäsi sorrut nimenomaan koodaamisen yleistämisen jonkinlaiseksi vain tietyn ihmisryhmän osaamaksi maagiseksi taidoksi. Itse asiassa jo otsikkosi ja se että käytät vain koodaamistermiä ohjelmoinnin sijaan antaa jo osviittaa siihen, että tarkoituksellisesti pyrit jättämään huomiotta sen, ettei tarkoitus ole luoda kahdeksanvuotiaita riviä pukkaavia pikkutyyppejä.

Tekstisi on kirjoitettu vähättelevään ja holhoavaan sävyyn eikä niitä sävyjä tarvitse arvailla.

Epäillä toki saa, mutta lyttääminen on turhaa tässä vaiheessa, kun asioita ja käytänteitä ei ole vielä edes luotu.

Eli vaihtoehtoja on mielestäni kaksi. Joko et luota meidän opettajiemme ammattitaitoon tehdä ohjelmoinnista sellaista, että se palvelee oppilaan oppimista tai vaihtoehtoisesti pidät ohjelmointia sellaisena taitona, jota lasten on mahdoton oppia ja joka kuuluu vain tietylle stereotyyppiselle ihmisryhmälle.

Tällaiseen tulkintaan myös kommenttiketjussa suurin osa keskustelusta kääntyy eikä vain pelkästään tekstisi. Kokonaisuudessa koen opetussuunnitelman perusteiden olevan niin avoimet ja mahdollisuuksien olevan huomattavasti "uhkia" suuremmat. Matematiikan opetukseen tämä luo myös toiminnallisuutta ja käytännönläheisyyttä, jotka eivät kumpikaan ole alakoulun tai yläkoulun puolella lainkaan huonoja asioita.

Mikäli olet todella tutustunut Koodi2016 -sivuston perusteisiin ja perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteisiin ohjelmoinnin osalta ihmettelen kovasti seuraavaa lausetta tekstissäsi "Koodaaminen on kielenkääntäjän hommaa. Kirjailija, joka keksii dekkarin juonen on tärkeämpi kuin kääntäjä, joka kääntää kirjan suomen kielelle. Molempia toki tarvitaan." Ohjelmointi kun on sellainen kieli ja työkalu, jolla kuka tahansa pystyy luomaan jotain itse joutumatta turvautumaan ulkopuoliseen apuun. Ohjelmointi ei ole niin vaikeaa kuin annat sen ymmärtää olevan. Se ei ole magiaa. Se ei ole korkeampaa matematiikkaa. Toki osat siitä ovat. Maailmalla on valtavasti ihmisiä, jotka ovat sen alan huippuja. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö maailmaan mahtuisi myös näitä kuvaamiasi "tumpeloita harrastelijoita", joista ei tarvitse tulla Fingersoftin kaltaisia menestystarinoita vaan vaikkapa ihan tavallisia yksityisyrittäjiä, jotka pystyvät vastaamaan itse oman lankkuvarastonsa kotisivun, nettimyynnin ja perussoftan.

Pekka Nieminen

Mielestäni ohjelmointitaidosta on odottamatonta hyötyä ihan tietokoneen sujuvan käyttämisen kannalta. Ohjelmointia osaava voi helposti ymmärtää, mistä jokin ongelma johtuu ja siten tilanteen korjaaminen nopeutuu radikaalisti. Esimerkiksi Excelin solujen muotoiluongelmat voivat tuntua käsittämättömiltä, jos ei ole lainkaan perillä siitä, miten tietoa koneessa käsitellään.

Tietokoneet ylittävät omat kykymme monella raa'an laskennan alueella ja tilastollisesta datasta tapahtuvassa oppimisessa. Tällaisten olioiden kanssa on todella hyödyllistä osata keskustella ja ohjata niitä ihmisen vahvuusalueiden avulla.

Käyttäjän Taukovihko kuva
Timo Kilpiäinen

Toki mielelläni otan vastaan kohdat joissa "ammun niin pahasti ohi maalin". Otan mielelläni vastaan myös selitykset, miksi niissä kohdissa näin mielestäsi käy.

Käyttäjän JuusoVuorinen kuva
Juuso Vuorinen

Olen Ahvenjärven kanssa samalla linjalla monessakin asiassa. Asioita tulisi tarkastella laaja-alaisemmin:

http://juusovuorinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/2046...

Jyrki Kasvi vetää asian yhteen hyvin käyttämällä ilmaisua "tietotekniikan ymmärtäminen ja algoritminen ajattelu". http://www.tieke.fi/pages/viewpage.action?pageId=3...

Käyttäjän Taukovihko kuva
Timo Kilpiäinen

Lainaus Jyrki Kasvin artikkelista.

"Jos emme halua tulevaisuuden Suomen vaikuttavan lapsistamme Tylypahkalta, heidän on opittava ymmärtämään käyttämänsä tekniikan toimintaa."

Hoplaa, tähänhän me juuri pyrimme ohjelmoinnin avulla.

Ohjelmointi ei korvaa tietotekniikan perustaitojen opettelua. Se ei korvaa matematiikan perustaitoja. Se ei vie tunteja pois äidinkielen ainekirjoitukselta.

Tässäkin kohtaa suosittelen tutustumaan niihin perusopetuksen perusteisiin enkä pelkästään ajatukseen "ARGH ME OPETETAAN KOODAUSTA LAPSILLE!".

Käyttäjän amalyosman kuva
Amal Osman

Hyvä kirjoitus! Mietin tässä että onko nyt jo liian myöhäistä? Sillä tekoäly on tulossa kovaa vauhtia ja teknologia innovaatio muutenkin kulkee kovaa vauhtia.

Käyttäjän Taukovihko kuva
Timo Kilpiäinen

Kiitoksia. Sanonta menee kai jotenkin "Parempi myöhään kuin ei milloinkaan". Opetussuunnitelman perusteet on valtavia könttejä, joiden muuttaminen on valitettavan hidasta työtä.

Jospa jossain vaiheessa saadaan ketterämpi koulutusjärjestelmä, jossa mentäisiin henkilökohtaisten taitotasojen ja oppimisen mukaan vuosiluokkamallisen joukkosiirtelyn sijaan. Valitettavasti se taitaa olla toistaiseksi utopian tasolla :)

Atte Peltomäki

Ei ole myöhäistä. Tietotekniikan osaajista on huutava pula, joka pahenee jatkuvasti. Toistaitoisia pösilöitä kyllä löytyy, mutta kovia osaajia saa etsiä kuin neulaa heinäsuovasta.

Käyttäjän sauliahvenjarvi kuva
Sauli Ahvenjärvi

Timo, pyysit selittämään, missä ammut ohi maalin. No esimerkiksi heti tässä: "Hänen kirjoituksensa kärki oli kritiikki sitä innostusta kohtaan, joka ohjelmointiin osoitetaan monelta suunnalta".
Innostus ohjelmointiin on positiivinen asia, miksi sitä pitäisi kritisoida? Hyvä, että innostutaan ylipäätään jostain näinä ankeina aikoina. Kritiikkini kärki on muualla, ja aika monet keskusteluun osallistuneet ovat sen oivaltaneetkin.
Pääasiallinen huoleni liittyy siihen - kun nollasummapeliä tässä kuitenkin lasten ja koulun resursseista pelataan - onko rajallisten resurssien käyttäminen koodaamisen opettamiseen jo alakoulussa järkevää? Ja vieläpä koko ikäluokan kattavana. (Meillähän alkaa jo ilmankin olla ongelma siinä, että pikkulapset käyttävät liikaa aikaa tablettien ja älypuhelimien kanssa. Puhumattakaan heidän vanhemmistaan.)
Suorastaan ärsyttävänä olen kokenut sen, että tällaisen vaikutuksiltaan erittäin mittavan hankkeen (julkisuudessa esitetyt) perustelut ovat noin heppoiset kuin ne tässä tapauksessa ovat. Ja myös sen, ettei asiasta ole käyty riittävän laajaa ja tasapuolista keskustelua.
Juttuni lopussa olevat arvelut koodauksen opettamisen mahdollisista muista hyödyistä ovat ihan vakavissaan esitettyjä. Muistutus siitä, että kaikki uusiin oppisisältöihin kulutettu aika on poissa jostain muusta, on itse asian suhteen neutraali.

Käyttäjän Taukovihko kuva
Timo Kilpiäinen

Vastaat ettei innostus ole paha asia. Kuitenkin kritisoit innokkuutta ja hypetystä heti tekstisi alussa.

"Suomessa on kauhea kuhina ja hypetys käynnistynyt siitä ilmestyksenomaisesta uutisesta, että kaikkien pitää tulevaisuudessa osata koodata - edes hiukan. Kuka profeetta tällaisen ilmestyksen on saanut ja mihin tosiasioihin väite perustuu?"

Sen sijaan et tuo esiin näitä mahdollisia väitteitä tai tosiasioita vaan keskityt lokeroimaan koodaamista ja paheksumaan sen viemää aikaa muulta opetukselta, vaikka se on täysin luonnollinen osa nykyaikaista oppimista.

Pääasiallinen huolesi siitä, että kyseessä olisi resurssien käyttö ei tule esiin tekstissäsi käytännössä mitenkään. Mainitset sen viemät resurssit yhdessä kohtaa. Muuten painotat esimerkiksi suurilla kirjaimilla ettei koodaaminen ole jokamiehen taito ja kerrot kuinka työmaailma ei tarvitse tumpeloita harrastekoodareita.

Tässä vastauksessasi korostat, että pääasiallinen huolesi liittyy niihin resursseihin. Kuitenkin vastauksesi lopussa kirjoitat, että muistutus on neutraali asian suhteen. Tätä en ymmärrä.

Työmaailmaan ei toivottavasti lääkäreiksikään mene yhtään tumpelo harrastelijakirurgia tai kuorma-auton kuljettajaksi yhtään tumpelo harrastelija-autoilijaa.

Nyt tuot jo esiin täysin uusia argumentteja (älypuhelimien kanssa vietetty aika), jota et tekstissäsi mainitse lainkaan. En tiedä miten voisin vastineessa siis sellaiseen myöskään reagoida.

Asiasta on käyty pitkää keskustelua perusopetuksen opetussuunnitelman perusteita tehtäessä. Opetussuunnitelmaa on muokattu niin opettajien, virkamiesten kuin hallintokoneistonkin taholta.

Olen itsekin kriittinen monen asian suhteen uudessa opetussuunnitelmassa. Pyrin kuitenkin löytämään sieltä ne parhaat mahdolliset työkalut opettamiseen tänään, huomenna ja pitkälle tulevaisuudessa. Näistä esimerkiksi ohjelmointi on huomattavasti kannattavampi kuin vaikkapa erilliset katsomusaineet.

Peruskoulumme tarvitsisi valtavan vallankumouksen, jossa luopuisimme monista meille tutuista ja turvallisista perusrakenteista. Vain siten voisimme oikeasti luoda 2000- ja 2100-lukujen peruskoulun. Tämä on askel oikeaan suuntaan. Käytetään niitä työkaluja, joita meillä nyt on käytettävissämme. Ei kai kukaan ehdota, että käyttäisimme esimerkiksi pronssista tehtyjä työkaluja, koska niillä pärjättiin jo kolme tuhatta vuotta sitten.

Vastauksesi ei vakuuta minua siitä, että ymmärtäisit siitä mikä koulussa tapahtuvassa ohjelmoinnissa on oikeasti kyse. Asetat sen turhaan kontekstiin työelämän arjen kanssa sen sijaan, että argumentoisit mahdollisuuksien tai tutkitun tiedon kautta.

Käyttäjän TiuskeaRakki kuva
Eero Nevalainen

"Oppilaat saavat ja jakavat keskenään kokemuksia digitaalisen median parissa työskentelystä sekä ikäkaudelle sopivasta ohjelmoinnista"

Digitaalisen median parissa työskentely nyt ei ainakaan ole "ohjelmointia" joka kuuluu matematiikan tunneille.

Järjestelmällistä, tarkkaa ja muodollista ajattelua voi ihan hyvin opetella matematiikan ja vaikka äidinkielen tunneilla. Jonkinlainen "filosofia" olisi mielestäni paljon hyödyllisempi oppiaine kouluissa kuin ohjelmointi.

80-luvulla Commodore 64:aa mainostettiin ajatuksella, että kyllä nyt äiti koodaa jääkaapin sisältötietokannan... eipä tullut jokaisesta ohjelmoijaa tuolloin, eikä tarvitse tulla nytkään. Excel-makrot kyllä opettelee se joka niitä tarvitsee. En usko ollenkaan siihen teesiin että jonkinlaisesta pienimuotoisesta skriptaamisesta olisi tulossa jonkinlainen kansalaistaito yhtään sen enempää tulevaisuudessa kuin mitä se on ollut tähänkään asti.

Toki ammattilaisten opettaminen on sitten taas ihan eri laji, kuten blogistikin tuntuu myöntävän, eli ei tällä mitään koodaajapulaa ratkaista.

Käyttäjän Taukovihko kuva
Timo Kilpiäinen

Digitaalisen median parissa työskentely ei olekaan sama asia kuin ohjelmointi. Ne ovat kaksi erillistä asiaa ikätasoon liittyen.

Ohjelmointi koetaankin suurimmaksi osaksi luonnollisesti matematiikan tunneille opetettavaksi. Siitä ei ole tulossa omaa oppiainettaan, vaan se on oppiainerajat ylittävä oppimiskokonaisuus, jota voidaan hyödyntää ja opettaa useissa eri oppiaineissa.

Filosofiaa toki pitäisi tuoda kouluihin. Olen siitä täysin samaa mieltä. Olen toki myös sitä mieltä, että meidän tulisi tuoda tähti- ja avaruustieteet omana oppiaineenaan kouluun ja draamakasvatus myös. Joten mielipiteeni ovat melko kaukana perusopetuksen opetussuunnitelman perusteista monessa asiassa.

Ammattilaisten opettaminen on eria asia, kyllä. On vaan niin, että tosi usein harrastelijasta tulee ammattilainen tekemisen ja koulutuksen kautta.

Atte Peltomäki

"En usko ollenkaan siihen teesiin että jonkinlaisesta pienimuotoisesta skriptaamisesta olisi tulossa jonkinlainen kansalaistaito yhtään sen enempää tulevaisuudessa kuin mitä se on ollut tähänkään asti."

Taidat siis elää ns. tynnyrissä. Sen reilun 20 vuoden aikana kun olen koodausta harrastanut, sen suosio on monikymmentuhatkertaistunut ja työkalut parantuneet huimasti. Kenties kuusnepan ruutueditori ja BASIC/6502asm eivät olleet ihan riittävä lähtökohta innostamaan kokonaista sukupolvea tietotekniikan pariin, mutta HTML, JavaScript, WYSIWYG-koodaus sekä puoli-ilmaiset sulautetut alustat voivat ollakin. Tai vaikkapa älypuhelin/tablettisovellusten koodaus, joka tuntuu olevan nyt todella trendikästä.

Ammattilaisten opettamisesta sen verran, että työhaastattelussa ei ole ainakaan minun tenttaamana päässyt vielä yksikään hakija jatkoon, jonka ainoa ns. ammattiosaaminen on koulusta peräisin. Harrastuneisuutta tarvitaan väkisinkin kun ala kehittyy nopeammin kuin koulujen opetussuunnitelmat, ja imperatiivisen ajattelutavan opettaminen jo peruskoulussa on minusta erittäin hyvä paikka aloittaa. Hitto, ekat pelimoottorini kirjoitin C:llä jo yläasteella, ja tuolloin piti kyllä kaikki opetella ihan tasan ja tarkkaan itse.

Käyttäjän TiuskeaRakki kuva
Eero Nevalainen

Enpä nyt menisi tuosta tynnyristä liikaa spekuloimaan -- itse aloittelin 6-vuotiaana BASICilla ja olen nykyään itse alalla, joten erityisesti se, miten harrastajasta tulee ammattilainen, on tuttu prosessi. Olen kanssasi samaa mieltä siitä että ohjelmoijaa ei voi opettaa, vaan kompetenssiin kuuluu jotenkin oleellisena osana kyky opetella asiat itse oman mielenkiinnon vuoksi. Nähdäkseni ainoa mielekäs softakoulutus löytyy sieltä teoreettisemman tietojenkäsittelytieteen puolelta, eikä sillä ole välttämättä mitään tekemistä ohjelmoinnin kanssa; se kun on enemmänkin soveltavaa matematiikkaa.

Se, että ammattilaisiakaan ei oikeastaan voi kouluttaa, ei välttämättä tarkoita että ala-asteelaisten kouluttaminen olisi yhtään hyödyllisempää. Ne harrastajat kun harrastavat joka tapauksessa edelleen, ja ennen kaikkea vaikka olenkin varsin syvällä digimaailmassa ollut aina itse, niin en "normaalina käyttäjänä" skriptaile juuri yhtään mitään. Itse asiassa meistä on tulossa koko ajan vain enemmän ja enemmän "kuluttajia"...

Atte Peltomäki Vastaus kommenttiin #62

Kyllä minusta olisi ollut ihan kiva, jos koulussa ei olisi suhtauduttu ohjelmointiharrastukseen niin voimakkaan vastustavasti opettajien toimesta. Tai kotona vanhempien. Tuolloin vallalla ollut käsitys oli, että tietokoneiden kanssa liikaa aikaa viettävistä kasvaa epäsosiaalisia hylkiöitä, jotka eivät koskaan pääse töihin vaan asuvat vanhempiensa nurkissa vielä kolmekymppisenäkin. Matikantehtävien ratkaisu kirjoittamalla ohjelma, joka laski tehtävät puolestani sai osakseen erityiskiitosta: Graafinen laskin jolle ohjelman tein, takavarikoitiin siitä lähtien joka tunnin alussa yläasteen loppuun saakka. Onneksi sen jälkeen ei ole tarvinnut koulun penkillä homehtua.

Jostain syystä tuntuu, että jo ikäisistänikin suurempi osa olisi voinut kiinnostua tietotekniikasta, jos siihen olisi vähääkään kannustettu, eikä päinvastoin. Tuolloin vain todella edistykselliset vanhemmat tiesivät tietotekniikan tulevaisuuden alaksi, ja ilmeisesti tänä päivänäkin löytyy paljon niitä, jotka eivät tietotekniikan nopeasti kasvavaa roolia nyky-yhteiskunnassa ole vieläkään täysin sisäistäneet.

Olipa kyse sitten ammattilaiseksi tähtäämisestä tai vain yleissivistyksestä, ohjelmointi opetussuunnitelmassa nykymuodossaan on hyvä ensiaskel eikä varmasti siitä ole kenellekään harmia. Ohjelmoinnin opetukselle on kuitenkin varattu tasan 0 viikkotuntia, tarkoittaen tämän olevan toistaiseksi täysin vapaaehtoista toimintaa jonka kukin oppilaitos saa itse toteuttaa (tai jättää toteuttamatta) parhaaksi katsomallaan tavalla.

Käyttäjän askokorpela77 kuva
Asko Korpela

Ahvenjärvi-Kilpiäinen dialogi
Tosi mielenkiintoinen keskustelu ja tärkeä asia. Itse ole koodannut vuodesta 1962 eli melkein siitä saakka kun tietokonetta vielä nimitettiin sähköaivoiksi. Ahvenjärven kirjoituksen jälkeen olin sataprosenttisesti hänen kannallaan ilmeisesti samanlaisen oman kokemuksen jälkeen. Mutta kyllä tämä Timo Kilpiäisen puheenvuoro toi paljon uutta ja tärkeätä tietoa. Oikein täytyy tutustua näihin suositeltuihin ohjelmointiympäristöihin. Ei pikku ipanoiden todellakaan tarvitse perehtyä n 200 työkaluun, joita itse käytän Borlandin Delphillä työskennellen. Ne noin 20 riittävät, joita html, olen neloseen juuttunut ja mielestäni todella osaan (delphiä käyttäen), ja niiden osaamisella saa ihmeitä aikaan. Samoin perehtyminen Wordin makroihin, Excelin ja PowerPointin ominaisuuksiin käy koulussa, koulutuksessa paljon tehokkaammin kuin itse yrityksen ja erehdyksen menetelmällä kuten minä olen joutunut tekemään. Kyllä näiden mainittujen hallitseminen on iso etu sekä työelämässä että henkilökohtaisessa kotitoiminnassa.

Käyttäjän Taukovihko kuva
Timo Kilpiäinen

Kiitos kommentista. Itse koodasin pikkupoikana Commodorella ja varmaan yksillä ensimmäisillä IBM:n kotikoneilla Suomessa, jotka kotoa löytyivät kiitos isäni teknofriikkiyden. Sen jälkeen koodaaminen jäikin yläkoulun alkaessa kokonaan kahdeksikymmeneksi vuodeksi. Nyt ilmaisen codecademy -sivuston kautta olen alkanut tutustumaan uusiin ohjelmointikieliin.

Yllättävän nopeasti html ja css alkoivat taas taipumaan.

Nuo scratch ja kodulabs tosiaan lähtevät ihan todella simppeleistä commodoretyyppisistä if-then lausekkeista graafisessa muodossa. Viime vuonna eräs oppilaani, joka oli koulumme toisen opettajan vetämässä koodikerhossa hyppäsi tosin jo muutaman kerran jälkeen html-editoriin, koska oli niin innoissaan sen vapaudesta.

Mikko Salonen

Ohjelmointi on yhtä tärkeä työkalu nykyisessä maailmassa kuin saha tai parsinneula. Vaikkei osaa käyttää niin perustietoa näistä kaikista tarvitaan.

Käyttäjän askokorpela77 kuva
Asko Korpela
Kalevi Kolehmainen

Ohjelmointia monta vuotta opettaneena olin aluksi aika paljon samaa mieltä kuin alkuperäisen artikkelin kirjoittaja.
Kuitenkin usean ohjelmoinnin opetuksen puolustajan kannaottoja luettuani tutkiskelin hieman niitä materiaaleja, joita netistä löytyy.
Ensimmäiseksi minulle sattui silmään se menetelmä, jolla Tampereella koululaisille syysviikolle asiaa opetetaan (MineCraft). Mielestäni se ei sovellu ainakaan 9 vuotiaalle kovin hyvin.
Sen sijaan https://studio.code.org/hoc/1 -osoitteessa oleva opetusmenetelmä voisi soveltua ainakin 3 luokkalaisille todella hyvin.
Tähän materiaaliin kannattaisi Saulinkin tutustua ja mietiskellä, onko se ohjelmoinnin opettaminen ihan "tyhmää" touhua.

Käyttäjän Taukovihko kuva
Timo Kilpiäinen

Hah näin sitä oppii itsekin. En ollut nähnyt koko tuota sivustoa koskaan. Ja vielä Angry Birdsit, mahtavaa.

Käyttäjän TomiAalto1 kuva
Tomi Aalto

Hienoa, Timo! Tässä asiassa olen kanssasi aivan samaa mieltä!

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset