*

Taukovihko

Terveen järjen mielivalta

Terveen järjen mielivaltaa

Kyllähän sen terve järkikin jo sanoo.

Mitä se sanoo?
Se sanoo, ettei kannata koskea kuumaan asiaan, jos siihen on jo aikaisemmin sormensa polttanut.
Se sanoo, että jos joku tuoksuu pahalle tai maistuu pahalle se saattaa olla myrkyllistä.
Se sanoo, että lapsen on hyvä kasvaa turvallisessa ja vakaassa ympäristössä.
Se tietää, että pimeässä kannattaa liikkua varovaisesti.

Mitä se ei sitten sano?

Terve järki ei sano mitään siitä, minkälaisia ovat ihmiset, jotka pakenevat sotaa.
Se ei osaa ottaa kantaa maailmankaikkeuden syntyyn.
Sillä ei ole yhtään mitään kerrottavaa koulutuksen kehittämiseen tai vaikkapa digitalisaatioon.
Se on täysin turha kapistus laskettaessa vaikkapa valtion budjettia.
Terve järki on suorastaan haitallista vaikkapa lääketieteestä puhuttaessa.
Vaarallista se voi olla myös vaikkapa liikennesääntöjä tai lentoturvallisuutta mietittäessä.
Yleistettynä suureen joukkoon se on vähän sama kuin menisi nyt ulos ampumaan talon yltä lentäviä muuttolintuja aikeena osua siihen yhteen, jonka näki korkeasaaressa kolme vuotta sitten.
Kaiken kaikkiaan se on suhteellisen turha kapistus verrattuna tutkittuun tietoon ja empatiaan.

Miksi me sitten luotamme terveeseen järkeen, jota myös maalaisjärjeksi kutsutaan.

Koska se on paljon helpompaa kuin ottaa asioista selvää.
Se on turvallisempaa kuin uskoa tiedettä tai omasta halusta poikkeavia faktoja.
Se on mukanamme aina silloinkin, kun emme tiedä vastausta emmekä halua myöntää sitä.
Kun tarvitsemme myötäilyä, eikä sille löydy tosiasiallisia perusteita, terve järki komppaa meitä silti.
Se on ollut mukanamme paljon kauemmin kuin uudet ja erilaiset asiat.
Kultaiset muistot kantavat sitä usein mukanaan.

Miksi me käytämme sitä asioissa joihin se ei kuulu?

Kaikista noista ylläolevista syistä. Meidän on helpompi luottaa tuttuun asiaan, vaikka tietäisimme sen olevan todennäköisesti vanhanaikaista, turhaa tai jopa ihan vaan väärin. Me haluamme, että vanha itsemme oli oikeassa. Me haluamme, että lapsuudenoppimme ja kokemuksemme ovat tosia ja oikeita. Me haluamme, että mielipiteemme on tärkeä. Me uskomme, että mitä olemme aikanaan oppinut on totta ja oikein, koska muuten muutkin asiat, joiden uskomme olevan oikein saattavat olla jotain muuta. Yksinkertaisesti sanottuna me vähän pelkäämme muutosta.

Terve järki on hyvä asia silloin kun haluaa suojella itseänsä perustason vaaroilta tai ennakoida tilanteita, joihin saattaa törmätä jatkuvasti elämässään. On tervettä järkeä katson risteyksessä molempiin suuntiin ennen ylittämistä, koska se on tuttu asia, jonka muuttujat ovat myös tuttuja (Auto tulee tai ei tule. Jos jään auton alle loukkaannun suurella todennäköisyydellä. Kannattaa katsoa).

Sen sijaan (aiemmin mainittujen lisäksi) yleisesti tilastojen tai tieteen tulkinnassa, kemianteollisuudessa, arkkitehtuurissa, rakennustekniikassa, uutisia tulkittaessa, maailman tapahtumia tarkastellessa tai vaikkapa mietittäessä parasta mahdollista työntekijää firmalle se on ihan susihuono työkalu. Se on vielä huonompi argumentti näitä kommentoidessa. Näissä asioissa pitää luottaa tietoon ja tutkittuihin, todistettuihin työtapoihin ja menetelmiin.

Sama koskee vaikkapa suuria talouden asioita. On erilaisia koulukuntia, jotka uskovat, että tekemällä näin tai näin tapahtuu noin. Ne ovat täysin eri mieltä, mutta ainakin pyrkivät faktoin ja tutkitun perusteella ennustamaan tai riittävän tarkasti olettamaan erilaisia malleja. Leikkaavat tai elvyttävät taloustieteilijät voivat olla vaikka kuinka eri mieltä, mutta eivät perustele kantojaan "koska kyllähän tämän nyt kaikki tietää".

Politiikka tekee tästä toki suuren poikkeuksen. Siellä pelataan ennen kaikkea retoriikalla ja tunnemaailmalla. Päätöksiä tehdään sen aatemailman mukaan, johon kuulutaan tai sillä perusteella, joka omalle aatteelle takaa mahdollisimman suurta suosiota. Riippuen siitä kuinka lähellä vaalit ovat. Välittömästi vaalien jälkeen tehdään mahdollisimman paljon oman aatteen politiikkaa. Lähempänä vaalia kaikki tulevat keskemmälle kompromissien ja lupausten kera. Politiikassa myös käytetään retoriikassa paljon tervettä järkeä tai sen vastineita. "Kyllähän kaikki tietää", "Samassa veneessä ollaan", "Yhteinen tilannetaju", "Tässä tilanteessa ainoa vaihtoehto" jne. Se kuuluu politiikkaan, joka ei todellakaan ole eksakti tiede. Se että niitä käytetään politiikassa aktiivisesti ja joka tasolla ei tee niistä hyviä argumentteja. Politiikkaakin tehtäisiin huomattavasti paremmin, jos se tehtäisiin tutkitun tiedon perusteella jopa satoja vuosia vanhan aatemaailman sijasta. Valitettavasti näin ei ole ja demokratiassa jokaisen ääni on yhtä arvokas, vaikka se ääni suoltaisi minkälaista puppua.

Usein terve järki jarruttaa kehitystä ja muutosta, jolla olisi jo aika ja paikka. Se on liian usein mielivaltainen "voittava" kommentti keskustelussa tai kehittämisessä. Oikeasti se on menneen ajan ja netin ulkopuolisen keskustelun natsikortti. Jos et tiedä mikä on natsikortti, sen määritelmä löytyy täältä.

Terveen järjen ja maalaisjärjen määritelmä on valitettavasti muuttunut ajan kuluessa. Alunperin se tarkoitti juuri sitä, että me voimme etsiä tieteen ja todentamisen avulla asioita, jotka voisimme yleistää joko kaikkiin tai melkein kaikkiin ihmisiin. Nykyään se on henkilökohtaisten kokemusten summa, joka valjastetaan oikeutetuksi näkemykseksi asioissa, joissa ei pystytä todistamaan asiaa pitävästi faktoilla.

Terveellä järjellä on paikkansa ja aikansa. Se ei kuitenkaan ole hyvä argumentti aina ja kaikkialla. Itse asiassa muissa kuin juuri puhujaan itseensä ja hänen henkilökohtaisiin kokemuksiinsa ja tilanteisiinsa liittyvissä asioissa se on tosi huono tapa ajatella. Kun maailma ei vaan toimi aina samoin. Osa meistä ihmisistä jopa saa myrkytysoireita tietyistä erittäin tulisista ruoka-aineista, joita toiset pitävät suurenakin herkkuna. Ja se on sentään aika perusjuttuja, että sellaisia ruoka-aineita jotka sattuu suussa ja mahassa ei kannata syödä. Se on ihan tervettä järkeä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Kukaan tai mikään ei ole (toistaiseksi) yhtä hyvä arvioimaan ihmisen motiiveja kuin toinen ihminen. Se kyky tosin heikkenee ideologisten ulkoistusten mukana.

Se, että niitä kykenee arvioimaan, ei tee niistä vielä asiaa, jota kannattaisi huudella ympäriinsä kuin totuutta. Jos jokin vaikuttaa hämärältä, siinä luultavasti on jotain hämärää, se vaan pitää löytää. Siihen saakka se on vain intuitio.

Intuitio on hyvä väline, mutta vailla todisteita pelkästään henkilökohtainen ongelma.

Empatia on väärinymmärrettyä. Se on useimmiten sitä, että kykenee ymmärtämään toista ihmistä, harvemmin sitä, että kykenee tuntemaan, kuten toinen ihminen. Kykenetkö ymmärtämään tappajaa? Kykenetkö tuntemaan sen, mitä hän tunsi ennen tekoaan? Kykenetkö ymmärtämään uhria? Tuntemaan hänen viimeiset hetkensä? Ensimmäinen on helppoa, jälkimmäinen (riippuen ihmisestä) vaikeaa.

Ajattelit toisen ihmisen toiminnan syitä millaisiksi vain, asetut aina väistämättä hänen asemaansa. Se tuottaa varsin erilaisia tulkintoja. Pelko toki voi olla kyvyttömyyttä ymmärtää, mutta viha taitaa olla jo empatiaa; olet nähnyt toisen silmin, miettinyt miksi sinä käyttäytyisit kuten hän käyttäytyy ja se suututtaa ja pelottaa sinua.

Käyttäjän Taukovihko kuva
Timo Kilpiäinen

Neil deGrasse Tyson twiittasi tässä yksi päivä "If your Personal Beliefs deny what’s objectively true about the world, then they're more accurately called Personal Delusions"

Tämä sopii mielestäni sovellettuna myös maalaisjärkeen ja sen käyttöön debatissa, faktoihin pohjautuvassa tai yhteiskunnallisen tason keskustelussa.

Käyttäjän jesper kuva
Tero Ruokamo

Ei nykyinen poliittinen retoriikka ole peräisin puolueiden aatteellisuudesta, vaan pikemminkin päinvastoin. Nykyisin on hyvin yleistä häivyttää arvolähtökohdat, ja vedota välttämättömyyteen ja pakkoon. Ongelma ei siis ole terve järki, vaan valheellinen objektiivisuus.

Poliitikkojen tehtävä ei ole olla tiedemiehiä, vaan arvovalintojen tekijöitä, ja nuo valinnat täytyy aina tehdä olemassaolevien vajavaisten tietojen pohjalta. Poliitikkojen olisi rehellistä tunnustaa tämä epävarmuus, eikä teeskennellä tietävänsä kaikkea.

Käyttäjän Taukovihko kuva
Timo Kilpiäinen

Kyllä aatteellista retoriikkaa löytyy. Erityisesti tässä vaiheessa vaalikautta, kun seuraaviin vaaleihin on melkein puolitoista vuotta ja eduskuntavaaleihin melkein neljä.

Tästä ehdottomasti vahvimpana esimerkkinä tällä hetkellä nämä puheet talouden tilannekuvasta, kreikan tiestä ym. Ne ovat hyvin vahvasti oikestolaista ja porvarillista sanankäyttöä. Jopa persut "työväenpuolueena" on lähtenyt puhumaan välttämättömyyksistä jne.

Vasemmisto taas puhuu sopimusyhteiskunnasta, konsensuksesta jne. Juuri tällä hetkellä tuo aatemaailma näkyy hyvin vahvasti. Sitten se taas kavenee vaaleja lähestyttäessä.

Toimituksen poiminnat